Maissivarkaus

Me ostettiin Jennin kanssa viisi maissia kolmella dollarilla ja oltiin tosi innoissamme maisseista! Me keitettiin ne ja meidän piti grillata ne, koska meillä piti olla grillibileet. No eipä ollukaan, koska grillibileitä ei saa järjestää, jos osallistujia on vain viisi. Jätimme maissit pöydälle jäähtymään, koska emme siinä kohtaa ehtineet syömään niitä, koska meidän piti käydä vielä kaupassa. Maissit olivat siis laatikossa, jossa luki Jenni & Aino. Kun tulimme kaupasta kotiin, saksaispoika Sasha oli syömässä meidän maisseja!!! Kamala vääryys. Viidestä maissista oli jäljellä 3,5. Sasha sanoi, että hostellin pitäjä oli antanut hänelle luvan meidän maisseihin.

Saimme töitä vihdoin, ehkä ainakin.. Jenni päätti lähteä n. 300 kilometrin päähän Te Pukesta hevosfarmille ja minä päätin jäädä tänne poimimaan kiivejä. Jennin työt alkavat perjantaina, mutta kiivien poimiminen alkaa silloin, kun kiivit ovat kypsiä. Eli työn piti alkaa jo eilen, mutta vielä tähän mennessä työnantaja ei ole soittanut. Olisin voinut muuten lähteä Jennin kanssa hevosfarmille, mutta mulla ei ole oikeastaan mitään intressiä hevosiin. Sieltä ei olisi saanut palkkaa rahana, vaan työlle vastineeksi olisi saanut majoituksen ja ruuan. Kiivien poimimisesta maksetaan palkkaa, mutta vielä tänän mennessä en tiedä, kuinka paljon siitä tulee saamaan. Jos kerää paljon kiivejä, niin silloin saa paljon palkkaakin.





Koska meillä oli hieman luppoaikaa, päätimme leipoa munkkeja. Hostellissa ei ole uunia, koska entiset asukit olivat useasti jättäneet uunin päälle. Siksipä emme voi leipoa oikein mitään uunissa. Teimme litran taikinan ja munkkeja tuli aika kivasti.

Viime perjantaina päätimme käydä isossa kaupungisa, Taurangassa. Ei se nyt niin iso ole, mutta iso Te Pukeen verrattuna. Shoppailimme kaikenlaista, kuten makuupussit, vaatteita ja fudgeja ja paljon muuta. Täällä on siis öisin aika kylmä, ja siksi ostimme makuupussit. Siksi ostimme myös vaatteita, koska myös iltaisin on hieman kylmä. Kävimme syömässä eräässä aika kivassa ravintolassa, Syndicatessa. Söimme pizzat ja saimme ilmaiset viinit. Jälkiruuaksi otimme porkkanakakut, mutta ne eivät olleet niin kosteita tai meheviä, mitä me odotamme porkkanakakulta.

Citytyttö maaseudulla

Art Festival Square

Forte!

Lauantaina päätimme lähteä kaupungille ja päädyimme Arts Festival Squarille, josta sai kummia juomia. Niihin oli sekoitettu ehkä jäätelöä tai jotain ja sitten niistä tehtiin drinkit. Testasimme siis niitä. Kävimme tutustumassa myös Aucklandin yöhön ja oppaanamme oli viime viikon tuttumme Nick ja hänen kaverinsa Arthur. Löysimme Aucklandin Forten, josta olimme varsin innoissamme. Paikka oli myös suhteellinen samanlainen kuin Turun Forte, vaikka vain paljon pienempi. Kävimme myös kasinolla skytowerissa ja skytowerin clubilla.

Saavuttiin Jennin kanssa eilen tänne Te Pukeen, ja tää on kyllä aika maaseutu. Bill heitti meidät Aucklandin keskustaan ja linja-autoasemalle, josta matkamme jatkui Naked Busilla Te Pukeen. Naked bus pitää varata etukäteen netistä ja maksaa myös. Kuskille näytetään vain varausnumero ja rahaa ei tarvita. Bussi lähti puoli tuntia myöhässä ja matka kesti 4,5 h.

Kiivejä. Tuleva työpaikkamme?

Ollaan Hairy Berry-nimisessä lodgessa ja tää on muidenkin reppureissaajien suosiossa. Tosin ei meitä täällä niin kovin monta vielä ole. Ollaan juuri tässä lodgessa, koska henkilökunta auttaa meitä töitten etsimisessä. Jotta saatais työtä, niin meijän pitää asua täällä. Poimintasesongin pitäisi alkaa noin huhtikuun alussa, toivottavasti alkaa, ja meijän pitäisi päästä sitten töihin. Käytiin myös hakemassa töitä yhdestä pakkausfirmasta, mutta siellä työt alkaisivat vasta toukokuun alussa. Me ajateltiin ottaa nyt rennosti vielä nämä pari viikkoa ja katsella menoa.

Te Pukeen?

Belgialainen ravintola

Ollaan nyt oltu vaan ja hengailtu. Ehkä vähän shoppailtu myös. Ennen kaikkea ollaan haettu töitä, koska muuten ne rahat tulee loppumaan kesken ja joudutaan palaamaan kotiin, eikä se nyt ole vielä tarkoitus. Nyt tuolla itärannikolla, Te Pukessa, olis kai kiivin ja muiden hedelmien poimintaa ja pakkaamista. Ollaan menossa rekisteröitymään jonneki toimistoon, ja ehkä päästään tekemään vähän töitä kuun vaihteessa. Iso ehkä tähän siis.

Rekisteröidyimme myös HelpX-nimiseen Wwoofing-palveluun, eli siis töitä majoitusta ja ruokaa vastaan. Nyt sellainen nainen, Sue, haluaa meidät hevostilalleen tekemään jotain. Jenni on tästä innoissaan, mutta mitäköhän mä siellä teen... Ehkä saan kipinän hevosiin, ei sitä koskaan tiedä. Toivottavasti tilalla on muitakin töitä, jossa ei välttämättä tarvi tehdä hevosten kanssa mitään. Soitamme tänään Suelle neljän jälkeen, koska hänellä on tärkeä kokous aamulla. Suen tila sijaitsee keskellä/etelässä pohjoissaarella. No tänään iltapäivällä tiedämme enemmän asioista.

Täällä Aucklandissa on menossa Arts Festivals ja yhtenä osana sitä oli "Made to Move"-balettiesitys. Sain Jennin ylipuhuttua tulemaan katsomaan esitystä kanssani. Valittavana oli joko 50 tai 67 dollarin lippu. Otettiin se halvempi, ja paikat oli siksi toisella rivillä. Kalliimmat olisivat olleet taaempana, ja silloin olisi nähnyt kokonaisuuden paremmin, mutta näimme kyllä kivasti myös toiselta rivilta. Esitys oli Bruce Mason Centressä, joka sijaitsee Aucklandin keskustasta noin 15 minuutin bussimatkan päässä saarella. Nimesimme saaren Hirvensaloksi, koska Aucklandista tuli Turku. Löysimme Bruce Mason Centren helposti ja esitys koostui kolmesta osasta. Ensimmäinen oli tosi modernia tulkintaa. Toinen tanssi oli jo klassista balettia, mutta esitys muuten oli moderni. Kolmas otos oli nimeltään "Bier Halle", joka oli klassista balettia. Esityksen jälkeen huomasimme, että meidän piti odottaa bussi noin puoli tuntia. Onneksi samalla kadulla oli ravintoloita ja pubeja, joten päätimme ottaa yhdet. Bussi melkein ajoi ohi, mutta ehdimme siihen onneksi. Tämän jälkeen meitä vähän pelotti ehdimmekö, viimeiseen bussiin, joka lähti Aucklandin keskustasta Glen Edeniin, eli G-towniin. Ehdimme kuitenkin hyvin!

Jennin lohisalaatti

Ennen esitysta: raparperipiiras

Ennen esitystä kävimme syömässä belgialaisessa ravintolassa ja päätin ottaa simpukat ja ranskalaisia ja Jenni otti lohisalaatin. Olin innoissani tästä belgialaisesta ravintolasta, koska aikoinaan olin harjoittelussa Belgiassa ystäväni Janinan kanssa 2 kuukautta. Siellä löysin rakkauden lambic-oluihin. Suosikkini on framboise eli vadelmaolut ja toinen maku, josta pidän on kriek eli kirsikkaolut. Suomessa harvoin saa lempivalmistajani, Lindemansin, framboisea, ja siksi olinkin niin onnellinen, että sain täältä sitä ainoaa oikeaa framboisea. Simpukat eivät olleet niin ihmeellisiä, mutta ranskalaiset olivat kyllä tosi hyviä :)

Kun pääsimme saarelle, meillä oli tunti aikaa vielä esitykseen. Päätimme ottaa jälkiruuat ennen sitä, ja otin mansikkakuoharia raparperipiiraan kanssa. Raparperipiiraan kanssa oli jäätelöä ja jogurttia.

Olemme myös ottaneet itseämme niskasta kiinni, ja aloittaneet lenkkeilyn. Hankin juoksuvyölaukun, hopean/harmaan, jonne saa kivasti mahdutettua avaimet ja puhelimen. Puhelimen siksi, että siitä saan radion päälle ja treenimusiikkia. Olimme myös Billin kanssa patikoinnilla eli bush walkilla. Maisemat olivat aikas kivat. Jos ehdimme, menemme Billin kanssa vielä toiselle bush walkille.

(Working) holiday jatkuu

Eli meille kävi Jennin kanssa vähän hassusti töitten kanssa. Kun meidän piti sunnuntaina lähteä kohti pohjoista, tuli tekstiviesti aamulla, että rypäleet on tuhmia ja niitä ei vielä poimita. Työt ovat siirtyneet ainakin viikolla ja keskiviikkona soittelemme Raylle, viinitilan yhteyshenkilölle, ja tarkastelemme tilannetta. Olemme siis vielä Billin luona ja haemme muita töitä, mutta vielä ei ole ihan onnistunut työn saanti. Bill yrittää auttaa meitä kovin, ja nyt olemme Billin avustuksella hakemassa töihin erääseen kahvilaan tässä suhteellisen lähellä. Katsastellaan siis tilannetta. Olemme hakeneet myös muille viinitiloille ja poimintatehtäviin töihin.

Aika hyllyköt

Kävimme tsekkaamassa Aucklandin Art Galleryn ja siellä oli nykytaidetta ja vähän muita juttuja sekä maorikulttuuria. Kiva, valoisa ja avara museo, ja siellä kai vaihtuu näyttelyt suhteellisen tiuhaan tahtiin, joten siellä voi käydä useamminkin. Mun ehdoton suosikki koko museossa oli lasi/peilihuone, jonka sisään sai mennä. 

Peilihuoneessa

Kirjoittelin aikaisemmin, että ei olla oikein shoppailtu, mutta täällä Aucklandissa onkin suht kivoja kauppoja. Olemme visitoineet keskustassa ja ostoskeskuksessa, joka on lähempänä Glen Edeniä kuin keskusta. Tähän mennessä olen ostanut kahdet sandaalit, farkkushortsit ja neuletakin. Ostin kahdet sandaalit siksi, koska yksien ostaminen olisi tullut kalliimmaksi. Kenkäkaupassa oli tarjouksena kahdet kengät hintaan 60 dollaria ja yhdet olisivat pelkästään maksaneet 70 dollaria. 

Nykytaidetta

Törmäsimme tänään myös uusiin tuttuihimme ihan sattumalta. Billin kaverin tyttö käveli meitä vastaan Aucklandin keskustassa ja Ceroc-ystävämme Nick tuli yllättäen samaan junaan meidän kanssa. Tämä Auckland on näköjään aika pieni paikka sittenkin! Olemme Jennin kanssa myös pohtineet sitä, että Auckland muistuttaa jollain tavalla Turkua. Keskusta on rakennettu kukkuloiden päälle, liikennevaloissa saa mennä ristiin samalla tavalla kuin Turun keskustassakin saa ja täällä on myös satama, josta lähtee paljon risteilyaluksia jonnekin seilailemaan. Ihan siis kuin vikingit ja siljat Turussa! 

Elämää Aucklandissa

Ollaan nyt siis Aucklandissa, Uuden-Seelannin pohjoissaarella ja majaillaan tosi hauskan sedän, Billin, luona. Bill on siis isotätini hoitolapsen äidin tuttu ja vähän yli viisikymppinen kai. Billillä on kaksi kämppistä ja yksi kolmas, hollantilainen mies, joka asuu pihalla asuntovaunussa. Me siis majaillaan Jennin kanssa herrojen olohuoneessa ja meille on tehty privanurkkaus tänne! Oujeah :D Billin asunto on siis  Glen Edenissä West Aucklandissa n. 35 minuutin junamatkan päässä Aucklandin keskustasta.


Käytiin Billin kanssa avaamassa meille tilit ja hankittiin veronumerot. Bill vei meidät ceroc-tanssikouluun ja meno oli vähintäänkin villi varsinkin opetuksen jälkeen, kun oli vuorossa freedance. Tanssina aika hauska, vähän tuhma ja siinä saa tehdä spagaatteja. Eli ihan kuin mulle tehty. Tosin vielä on vähän oppimista. Käytiin myös tutustumassa paikalliseen Les Mills-kuntokeskukseen ja mentiin body pump- tunnille. Nyt on lihakset niin kipeinä, kun kuukauteen ei olla oikeen mitään pumppailua harrastettu. Aika sama meno oli myös täällä pumpissa, ja suurin osa vielä samaa ohjelmaa, mitä Suomessa ollaan tehty.

Fish and chips

Bill vei meidä myös eräälle klubille syömään ja tutustuttiin lisää näihin uusseelantilaisiin tyyppeihin. Tämän seurauksena pääsimme myös Billin kaverin Marshan kanssa Pasifika-festivaaleille, jossa oli siis esillä Tyynenmeren saarien tapoja ja kulttuureita. Marsha vei meidät myös maorimuseoon, mutta aika loppui kyllä kesken. Käytiin myös rannalla ja katsomassa vesiputousta. Rannalla vesi oli kylmää, koska olemme Jennin kanssa kuitenkin tottuneet Fijin veden lämpötilaan, joka on tosi lämmintä. Kastelimme vaan varpaat. Päivän päätteeksi söimme myös fish and chipsejä take awayna ja oli aikas hyvää :)

Ranta

Vesiputous

Ollaan hieman tutustuttu Aucklandin keskustaan ja se on aikas kiva paikka. Paljon on kukkuloita ja kivoja kauppoja. Ei tosin olla paljon kyllä shoppailtu, koska siihen menee rahaa ja meillä on vähän pulaa tilasta. Täytyy tulla uudelleen vielä käymään, koska huomenna muutetaan pohjoiseen, Warkworthiin. Saatiin kolmeksi viikoksi töitä viinitilalta, ja vähän jännittää nyt!

Fiji

Olimme Fijillä siis 15 päivää ja kävimme 5 eri saarella ja sen lisäksi olimme ensimmäisen ja viimeisen yön Fijin pääsaarella, Nadilla. Saarilla ei ole kauppoja, pankkiautomaatteja, eikä oikeen mitään muutakaan, paitsi mökkejä muistuttavat resortit ja niiden yhteydessä oleva baari/baarit.

Valittavana on kolmen eri tasoista majoitusta, yhden, kahden tai kolmen kookospähkinän asumista/oleilua. Yhden ja kahden kookospähkinän majoituksien hintaan kuuluu myös ruuat ja kolmen kookospähkinän resortteihin pitää maksaa vielä erikseen ruokailusta. Saarelta toiselle pääsee " Yasawa flyerillä" eli katamaraanilla, joka kulkee aamulla etelästä pohjoiseen ja illalla pohjoisesta etelään. Meillä oli ostettuna 15 päivän bula-passi, joka siis kattaa kaikki kuljetukset saarien väillä.
Bula on fijiä ja tarkoittaa "hei". Fijiläiset haluavat toivottaa vieraat tervetulleiksi ja jokaisella saarella meille laulettiin tervetulo- ja jäähyväislaulut. Lauluja säestettiin kitaralla. Se jäähyväislaulu on kyllä aika hurjaa kuultavaa. Tuntuu ihan siltä, että joku olisi vähintään kuollut, koska laulu on niin haikean kuuloinen.

Reput matkalla

Vietimme siis ensimmäisen ja viimeisen yön Nadi Bay-nimisessä hostellissa. Ekalla kerralla sieltä loppui vesi kokonaan pariksi tunniksi, mutta muuten meni ihan kivasti. Meillä oli dormi varattuna, ja huone oli mukava neljän hengen huone, jossa oli ilmastointi. Viimeisenä päivän meillä ei menny ihan kaikki putkeen Nadi Bayssa, koska heidän nettinsä ei toiminut, ja he eivät ottaneet siitä mitään vastuuta, koska eri yhtiö on vastuussa netistä kuin hostelli. Mun tunnin nettikortista oli jäljellä 1 minutti, kun aloitin netin käytön ja Jenni osti kaksi korttia, joista kumpikaan ei toiminut. Tämän lisäksi meillä oli voucher aamupalaan, jonka tilasimme edellisenä päivänä take awayna, koska meidän piti lähteä lentokentälle aikaisin aamulla. Vastaanottovirkailija oli unohtanut ilmoittaa keittiöön, että meidän piti saada aamupalaa, joten se on sitten voi voi toisen virkailijan mukaan. Saimme kuitenkin pari banaania mukaan lentokentälle.

Naqalian ranta

Koska Yasawa Flyer kulkee välillä vähän epämääräisesti konevikojen ja muiden pikku juttujen takia, niin kannattaa varata lento vasta saarilta paluun jälkeiselle päivälle. Muutenkin Fijillä voi sattua kaikenlaista, joten liian tiukkaa aikataulua ei kannata suunnitella sinne. Toinen päivämme Fijillä alkoi siten, että menimme Nadi Bay-hostellista bussilla satamaan, josta kuljetus saarille lähtee. Meillä oli varattuna jo kaikki viisi resorttia, kun tulimme satamaan. Niitä voi varailla myös paikan päältä tai Yasawa Flyerista. Satamassa kuitenkin tarkistetaan varaukset ja saimme kaikista resorteista voucherit. Jostain syystä meidän ensimmäinen majoituspaikka oli muuttunut aivan toiseksi. Emme vieläkään tiedä, miksi, mutta Ecohavenin tilalta menimme Naqaliaan. Naqaliassa oli tosin kaksi kookospähkinää ja Ecohavenissa olisi ollut vain yksi, joten emme nyt sinäänsä valittaneet.

Kokkikoulun ope

Naqalia oli perheyritys ja meillä oli siellä varattuna oma bure eli privamökki. Yhteensä saarella oli 4 mökkiä, joista yksi oli dormi ja muut privamökkejä. Erittäin pieni saari oli siis kyseessä. Naqaliassa pieni puute oli se, että sähköt eivät toimineet. Illalla oli erittäin pimeää, joten valot olisivat olleet ihan kiva juttu.Vietimme Naqaliassa 2 yötä ja ilma oli varsin sateinen. Aika kului lähinnä siten, että odotimme ruokailuja, söimme ja luimme kirjoja. Teimme myös fijiläistä ruokaa yhtenä iltana. Valmistimme papukaijakalaa kookoskastikkeessa ja sen lisäksi meillä oli paneroitua sipulia ja munakoisoa fritattuna ja jotain muita juttuja.

Octopusin piha

Kahden yön jälkeen vaihdoimme maisemaa ja menimme Octopusiin. Se oli resorteista meijän lempipaikka, vaikka siellä tapahtuikin yhtä sun toista. Yllättäen sade taas jatkui, joten meijän dormin katto vuosi ja mun sänky otti vähän hittii siitä. Päästiin sitte tämän seurauksena privamökkiin :) Octopusissa ruoka oli aikas hyvää ja siellä oli rannan lisäksi myös uima-allas. Erittäin kiva juttu oli ilmainen jooga kahdesti päivässä, aamulla ja illalla!

Saavuimme Octopusiin siis torstaina ja perjantaina päädyimme leikkimään juomapelejä, "signia" ja ´"googlesia". Lauantaina resortissa oli virallinen party-ilta ja ilmaiset tequila-shotit. Emme kuitenkaan ihan  tequilaa juoneet, vaan shotti oli melko laimea drinkki shottilasissa. Meidän piti lähteä jo lauantaina pois Octopusista, mutta Yasawa flyerin moottori oli rikki. Katamaraaneja oli kuulemma kolme, mutta vain yksi toimiva, joka ei kuitenkaan ottanut matkustajia kyytiin. Me kuitenkin odottelimme kiltisti flyerin tuloa ja otimme pilveä. Ei olisi kannattanut, koska tuloksena sunburn, vai sanoisinko cloudburn. Ja meillä oli kuitenkin aurinkorasvaa... No se oli sitten voivoi ja pysyttelimme varjossa seuraavat päivät. No onneksi sunnuntaina taas satoi, ja alus liikennöi taas. Pääsimme seuraavaan kohteeseemme eli Mantaraylle.

Iltapäivädrinkit

Mantarayn ranta

Mantaray oli kiva paikka ja siellä oli huhujen mukaan parhaat korallit. Koska ihoni ei kuitenkaan kestänyt oikeastaan mitään, niin en mennyt edes snorklailemaan. Päädyimme kuitenkin katsomaan auringonlaskua renkaissa ja kelluin meressä pitkähihainen päällä. En nyt sitten tiedä, oliko siinäkään mitään järkeä, mutta ihan kivaa se kelluminen oli. Meillä oli Jennin kanssa niin kivaa Octopusissa, että emme oikeen päässeet Mantarayn makuun, vaikka oli sekin mukava.

Sen sijaan koko kahden viikon kamalin paikka oli Long Beach, jossa vietimme 3 yötä. Itse ranta oli upea ja eri jees, mutta muuten ei paikassa ei kyllä ollut kehumista. Lounaaksi saimme ensimmäisenä päivänä riisiä, jonka kanssa oli porkkana- ja kaaliraastetta. Seuraavana päivänä saimme penneä ketsupilla. Kärsimme nälkää siis noin 3 päivää, koska ruuat olivat lähes syömäkelvottomia. Meillä oli tosin tälläkin saarella privamökki, mutta sähköä ei ollut klo 22:30-8:30 välillä käytössä ollenkaan. Ja öisin oli taas pimeää jne. Nyt osaamme Jennin kanssa arvostaa sähköä ja valoja taas paljon enemmän ja ennen kaikkea hyvää ruokaa.

Long Beachilla tapasimme kuitenkin intohimoisia kortinpelaajia ja niin aika taas kului kivasti, vaikka vähän taas satoi. Long Beachilla huomasimme myös vuoroveden vaihtumiset, koska vesi vain haihtui pois päivällä ja tuli takaisin illalla.
Kävimme snorklaamassa blue lagoon beachilla, jossa siis kuvattiin blue lagoon-elokuva aikanaan. Siellä oli kyllä hienot korallit!!! Ja hyvä näkyvyys!

Long Beachin privamökki

Auringonlasku Long Beachilla

Viimeisenä paikkana meillä oli Blue Lagoon-resort, joka oli suhteellisen samanlainen kuin Octopus, paitsi ranta oli hienompi, eikä siellä ei ollut joogaa tarjolla. Octopusilla ja Blue Lagoonilla oli samoja omistajia, joten siksi ne olivat niin samanlaisia. Päätin mennä sukeltamaan Blue Lagoonissa ja otin ensin kertaavia harjoituksia ja sukelsin sen jälkeen kaksi kertaa. Fijin vedenalainen maailma on kyllä vertaansa vailla!