Bye, bye Lisa!!!

Tänään Lisa lähti takaisin Saksaan. Olen siitä enemmän kuin surullinen, koska meillä on ollut aivan mahtava matka yhdessä. Lisa tuli Te Pukeen pari viikkoa myöhemmin kuin me Jennin kanssa, joten nyt ollaan matkustettu jo pitkään yhdessä. Lisan mukana lähti samassa hostellissa asunut Esa kohti Australiaan, minne myös wrappays-ystävämme Ronan lähti viikko sitten. Myös Nicolas lähti pari viikkoa sitten takaisin Ranskaan. Sesongin päättyessä kaikkien tiet taas erkanevat, mikä on tosi haikeaa. Olemme kuitenkin sopineet kaikkien kanssa, että tapaamme Oktober festeissä Muchenissä 2014.

Mulla on myös ihan uudet suunnitelmat loppu matkan suhteen. Päätin, että lähden Australiaan jo lokakuussa marraskuun sijaan ja toivon, että saan working holiday-viisumin sinne siihen menessä. Ainakin hain sitä. Ei ehkä ole järkeä ottaa sitä kuitenkaan 3,5 kuukaudeksi, mutta en pysty muuttamaan lentoja enää pidemmälle, niin muuta vaihtoehtoa ei oikein ole. Olen kivasti taas tuhlannut rahat jonnekin, joten pelkkä matkustaminen ei ole vaihtoehto. Olen huomannut myös sen, että Uudessa-Seelannissa ei pääse juuri rikastumaan. Monet ovat sanoneet, että Australiassa pystyy tienaamaan paljon paremmin rahaa, kun taas Uusi-Seelanti on parempi matkustamiseen. Näin ollen päätin, että 2 viikon pelkän lomailun sijaan yritän hankkia töitä Australiasta. Tällä hetkellä wh-viisumi maksoi 365 australian dollaria. Nyt pitääkin sitten wrapata ahkerasti viimeiset 2 viikkoa.

Päätimme Wendyn kanssa, että lähdemme 12.9. pois Blenheimistä kohti etelää. Yoshi ehkä liittyy seuraamme. Hän ei tosin ole ihan vielä varma tästä. Wendyllä on siis pakettiauto, jossa voi nukkua. Matkustamme 10 päivää, ja päämäärämme on bilekaupunkina tunnettu Queenstown. Sen jälkeen Wendy menee wwoofaamaan marraskuun alkuun asti. Hän menee siis maatilalle hoitamaan lampaita. Mun matka jatkuu siitä sen jälkeen takas ylöspäin, ja menen luultavasti moikkaamaan Billiä (tutun tuttu, jonka luona couch surfasimme ensimmäiset viikot Uudessa-Seelannissa Jennin kanssa) ennen kuin lennän Sydneyyn.

Blenheim oli viime viikolla oikea rikollisuuden kehto. Ensin meidän hostellista varastettiin 3 tietokonetta. Ei meidän talosta, mutta viereisestä talosta. Täällä ei talot ole mitenkään kovin "turvallisia", koska taloja tuuletaan päivisin, ja kuka tahansa voi periaatteessa tulla sisään ovien ollessa sepposen selällään. Ikkunat saa myös ulkopuolelta varsin helposti auki. Olen ollutkin ihmeissäni, että tätä ennen ei ole hävinnyt mitään astioita lukuun ottamatta. Seuraavaksi varastelun yrityksen kohteeksi joutuivat autot. Seanin auto, Suzi, ja Matin, Pekan ja Esan auto yritettiin varastaa yhtenä yönä. Tästä seurauksena oli se, että Suzin lukko meni rikki, eikä siihen päässyt enää sisään. Me yritettiin koko päivä saada ovea auki, ja viiden aikoihin vihdoin saimme oven auki. Nyt Suziin pitää vaihtaa kuljettajan puoleinen lukko, joka onneksi ei tule kovin kalliiksi. Nämä olivat vielä pieniä juttuja seuraavan rinnalla. Lisa yritti myydä autoaan, Antonia, ja juotui keskelle rahanpesuyritystä. Ostaja oli kuulemma rikollinen Lisan pankin mukaan ja rahat varastettuja. Lisa-parka joutui selvittelemään juttua koko viikon, ja auto on vieläkin myymättä.

Järistykset jatkuvat

Viinityöt ottavat enemmän ja vähemmän välillä päähän, ja tällä viikolla mulla on ollut hieman ongelmia motivaation kanssa. Sain ehkä vähän palautetta työtavoistani, mutta kyllä se siitä. Tällöin yleensä tulen aika hitaaksi, ja helposti sorrun juttelemaan muiden kanssa. Suosikki juttukaverini ovat belgialainen Wendy ja irlantilainen Ronan. Muut ovat yleensä innokkaampia tekemään töitä kuin juttelemaan, mutta Wendy ja Ronan yleensä haluavat laistaa työnteosta hetkeksi. Joskus vähän pidemmäksikin aikaa. Se on oikein mukavaa!!!

Tänään on ollut taas paljon maanjäristyksiä kahden viikon tauon jälkeen. Järistykset alkoivat siinä noin kahden, kolmen aikoihin päivällä, ja olimme juuri töissä pikkukaupunki Seddonissa, jossa on erittäin paljon isoja viinitiloja. Sinne kestää ajaa Blenheimistä noin puolisen tuntia. Tila, jolla olemme juuri nyt, sijaitsee laaksossa. Oli ihan jännä katsella vierestä, kun vierestä olevalta jyrkänteeltä alkoi vieriä alas soraa ja isompiakin kiviä. Myös tie Blenheimin ja Seddonin välillä oli suljettu jonkin aikaa, mutta pääsimme kuitenkin kotiin. Työnantajamme päätti, että lopetetaan tämä päivä hieman aikaisemmin maanjäristysten takia.

Meillä on Wendyn kanssa ollut tällä viikolla ilmainen kuntosalikokeiluviikko. Tosin työnteko on haitannut jumppaamista. Olimme kuitenkin tiistainan jooga/pilateksessa ja mä olin sitä ennen vielä kokeilemassa steppiä. Ihan kivoja tunteja oli, ja aika hyvin pysyin perässä omasta mielestäni ainakin...

Meillä oli maanantaina ylimääräinen vapaapäivä, koska satoi. Halusin leipoa jotain, ja Sean ehdotti, että leipoisin Chelsea bunsseja eli jotain hyvin englantilaisia pullia. Hän etsi reseptin, ja olin innokas kokeilemaan näitä minulle aivan uusia pullia. Taikina on hyvin pitkälle samanlainen  kuin suomalaisten pullien taikina, mutta tässä reseptissä ei käytetty sokeria ollenkaan, ja voi sulatettiin maidon joukkoon. Taikinasta kaulittiin levy samaan tapaan kuin korvapuusteissa ja levylle levitettiin voita, sokeria, kanelia ja kuivattuja hedelmiä. Sitten levy rullaatiin ja leikattiin paloiksi. Mulle tuli niistä mieleen ihan joulu.

Maanantaina menin myös tutustumaan Blenheimin kuuluisaan museoon eli ilmailumuseoon Ronanin ja hänen saksalaisen hostellikaverinsa kanssa. Isäni olisi ollut innoissaan näistä koneista! Näyttely oli ensimmäisen maailmansodan lentokoneista. Nyt sinne on rakenteilla kai näyttely toisen maailmansodan lentokoneista, mutta sitä ei tiedä, milloin tämä näyttely on valmis.