lauantai 8. kesäkuuta 2013

Urani kiivinpoimijana

Mun ura kiivinpoimijana on nyt ohi, koska kipsin kanssa niitä ei voi oikeen poimia. Muut poimivat vielä pari päivää, joten en mä kauheen paljosta jäänyt paitsi. Koska jalkani ei oikeen parantunut parin viikon takaisesta kompastumisestani, päätin mennä lääkäriin. Siellä ne totesivat, että nilkassa tai jossain siellä on murtuma. Ihmettelen kyllä, että se oli mennyt niin pahasti, koska olen kuitenkin ollut poimimassa 2 viikkoa tämän jälkeenkin. Nyt mulla on tämä kipsi viikon ja sitten katellaan uudelleen. Elättelen toiveita, että ei tarvis kauheen kauan noitten keppien kanssa kävellä. Täytyy myöntää, että parit painkillerit piti ottaa, ku sattus jalka sen verran paljon.

Kiivinpoimintaa en lähtisi ehkä suosittelemaan kellekään, mutta tulipahan sitäkin nyt kokeiltua. Työ on varsin raskasta ja epävakaata. Sen lisäksi tarvitsee vielä hyvän tiimin, että saisi edes kunnon palkkaa. Sesongin alussa ongelmana on se, että kiivit ovat liian pieniä ja niiden sokeripitoisuus ei ole riittävä. Ne tarvitsevat kerran viikossa sadetta, kylmät yöt ja lämpimät päivät. Olisi myös suotavaa, että ennen sesonkia sataisi edes jonkin verran. Tänä vuonna ei siis satanut ollenkaan tammi- ja helmikuussa, joka oli erittäin paha takaisku kiiveille. Tämän vuoden ongelmana oli myös, että suurin osa golden kiiveistä oli saanut jonkin taudin, ja niitä poimittiin sen takia erittäin vähän. Sesongin alussa työpäiviä saattaa olla noin 2-3 viikossa, mikä ei vielä elätä ketään.

Kiivit menossa lastausalueelle


Kun sesonki sitten vihdoin ja viimein alkaa kunnolla, ongelmana ovat sateet ja niiden runsaus. Kiivejä ei siis voi poimia, jos ne ovat märkiä. Jos edeltävänä päivänä sataa, niin seuraavana päivänä voi olettaa, että poiminta alkaa aikaisintaan klo 10.30, yleensä siinä klo 12. Myös yökasteet aiheuttavat sen, että poiminta alkaa vasta klo 9-10, eikä heti auringon noustessa. Jos yö on pilvinen, yökasteita ei ole, joten silloin voidaan aloittaa aikaisin. Mikä mua hieman ihmetyttää tässä touhussa on se, että nämä meijän pomot eivät ole tajunneet, että jos sataa edeltävä iltana, niin me ei tosiaan pystytä poimimaan seuraavana aamuna, koska on niin märkää. Monesti olemme saaneet viestin, että tulkaapa tänne poimimaan klo 8 ja sitten me ihmetellään 1-3 h siellä orchardilla tekemättä mitään, koska kiivit olivatkin märkiä. Koska palkka maksetaan urakkapalkkana, työnantajia ei kovin paljon kiinnosta, vaikka me odotettais koko päivä. 

Kiivinpoiminnassa tärkeitä termejä:
  • no stalks & leaves = kiivin lehtiä ja oksia ei saa tulla keräyslaatikkoon
  • no missing kiwis = pitää tarkastaa, että kaikki kiivit on poimittu
  • no raining = kun poimitaan kiivejä, niin pitää pistää kiivit nätisti, ja hellästi sinne omaan keräyskassiin, eikä saa vain pudotella niitä korkelta. Kiivit ovat herkkiä, erittäin herkkiä, joten ne voi vaikka kuolla, jos ne saavat iskuja. 
  • faster & hurry up!! = pitää poimia vähän nopeammin, että saadaan enemmän palkkaa
  • teamleader = henkilö, joka huutaa faster & hurry up ja huolehtii, että työpäivä sujuu mallikkaasti.
  • superviser = lähettelee tekstiviestejä ja käskee tulla töihin. Hän myös pitää huolen, että poimimme nätisti kiivejä.
  • contractor = henkilö, joka hankkii kiivinpoimijat ja maksaa heille palkkaa
  • bin = keräyslaatikko. Yhdessä traktorissa on aina 3 laatikkoa.
  • row = se rivi/polku, mistä keräillään kiivejä. Yleensä yhdellä rivillä on n. 3 poimijaa 
  • golden kiwi = väriltään keltainen kiivi, joka on tosi herkkä. Kun niitä poimitaan, niin saa tuntipalkkaa eikä urakkapalkkaa
  • green kiwi = normi, vihreä kiivi, jonka kuori on karvaisempi kuin lajitoverinsa. 
  • smoko = tupakkatauko. Normipäivään kuuluu kaksi smokoa ja yksi lounastauko
Olen myös miettinyt, millainen on hyvä poimija. Hän on tarpeeksi pitkä, muttei liian pitkä. Ehkä noin 170-175 cm on optimipituus poimijalle. Kiivit ovat välillä liian korkella, kun olen yrittänyt poimia niitä ja se hidastaa tosi paljon mun poimintaa. Sen sijaan, jos ne ovat oikealla korkeudella, niin silloin olen varsin nopea poimija. Onkin erittäin oleellista, että tiimissä on tarpeeksi monta pitkää poimijaa ja myös eripituisia ihmisiä, koska reunoilla kiivit ovat yleensä aina korkealla ja keskellä matalalla. Intialaiset ovat erittäin hyviä poimijoita jostain syystä. 

Lähes kolme kuukautta poimin enemmän tai vähemmän kiivejä, joten nyt vain katellaan, mitä kivaa keksin seuraavaksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti