Visiitti Kaikouraan & viinijuttuja

Teimme tänään ekskursion 2 h ajomatkan päähän Kaikoura-nimiseen kaupunkiin. Olemme yrittäneet mennä sinne jo pidemmän aikaa, mutta nyt vihdoin onnistuimme pääsemään sinne. Kaikoura on tunnettu hyljevauvoista, valaista ja upeista näkymistä. Hylkeitä näimme paljon ja erittäin läheltäkin, mutta valaita ei tällä kertaa näkynyt. Maisemat olivat aivan mahtavat! Hylkeiden bongauspisteitä on monta tien varrella ja pysähdyimme moneen otteeseen katsomaan hylkeitä. Paras paikka oli ehkä hyljejoki/ vesiputous, jossa oli paljon vauvahylkeitä. Siellä ne vain uivat ja leikkivät!!

Viinitöissä tutustuu paljon uusiin ihmisiin, ja välillä työt menevätkin vähän jutteluksi. Se ei ole rahantulon kannalta kovin hyvä asia, koska palkka on urakkapalkka, mutta aina ei vain jaksa keskittyä ihan kunnolla. Puolet työntekijöistä on kotoisin Vanuatusta eli tuosta yhdeltä saarelta tästä Uuden-Seelannin vierestä. Yksi meidän supervisor on myös sieltä. Parin viikon aikana olen jutellut enemmän tai vähemmän näiden vanuatujen kanssa ja nyt mun pitäis kuulemma ottaa poikaystävä sieltä. Vanuatualaiset James ja John haluaisivat molemmat nyt, että muuttaisin Vanuatuun, mutta en ole ihan vielä vakuuttunut asiasta. Se on kuulemma paratiisi maan päällä ja rahaakaan ei siellä tarvitsisi. He ovat myös innokkaita tulemaan käymään Suomessa. Olen käynyt myös erittäin syvällisiä keskusteluja uskonnosta ja maapallon syntymisestä Vanuatu-supervisorin kanssa, ja hän oli vähän ehkä järkyttynyt, etten ollut ihan niin innostunut käymään kirkossa kuin hän. Mutta kuuntelin kyllä hänen Nooan arkki-esitelmäänsä, koska hän teki mulle samalla pari puuta.

Olen ollut tässä erittäin kiitollinen meijän supervisoreista, koska he ovat varsin avuliaita. Kun he ovat hyvällä tuulella, niin he yleensä vähän auttavat meitä tekemään puita. Joskus he trimmaavat vähän oksia tai sitten he tekevät koko puun, ja olen kyllä kiitollinen kaikesta avusta. Meillä on siis kaksi vanhempaa miessupervisoria ja sitten tämä jo mainitsemani nuorempi vanuatulainen supervisor, myös mies. Tyttönä on siis ihan kiva olla siellä töissä, koska he tykkäävät keskustella ja auttaa nuoria tyttöjä. Asiaa auttaa myös se, jos vähän ottaa takkia pois, jos on lämmin ilma. Tilanne tosin vähän muuttui nyt, koska mun lempparisupervisor on vahtimassa stippareita eli oksien poisvetäjiä, eikä meitä. Tämä samainen setä ostaa aina perjantaisin kaikille oluset ja on tosi hyvä saksien teroittaja! Ihan vertaansa vailla.

Kaikoura

Hylje

Hyljeputous

Maanjäristyksiä

Täällä Blenheimissä ja lähistöllä on ollut nyt koko viikon maanjäristyksiä. Isoin oli tähän mennessä suuruusluokkaa 6,9. Me oltiin juuri silloin shoppailemassa Pack´n Savessa, joka on varsin iso marketti. Siellä hyllyt heilui, mutta varsin vähän putosi tavaroita lattialle. Olin siitä vähän yllättynytkin. Mutta nämä Pack´n Saven hyllyt on suhteelliset korkeat ja massiiviset, joten niiden alle ei olisi kauheen kiva jäädä. Tai niiden tavaroiden, mitkä putoilee sieltä alas. En ole ennen ollut maanjäristyksessä, joten kokemuksena ihan jännä. Välillä järistykset tuntee, mutta välillä ne on niin pieniä, että ei edes tajua, että sellainen tuli.

Olen tullut vähän paremmaksi jo tässä viinityössä, mutta aika onneton olen edelleen. Viime viikolla teimme kaksi päivää pelkkää oksien leikkausta, joten siinä oli kädet varsin kovilla. Yleensä siis leikkaamme ja sidomme oksia rautalangoille. Pelkkä leikkaus oli suhteellisen helppoa, mutta sekin kyllä meni päin mäntyä, koska jotkut eivät olleet kuunnelleet ohjeita tarpeeksi kunnolla. Jouduimme käymään jokaisen puskan uudelleen läpi sen jälkeen, kun olimme kerran jo leikkanneet ne. Se ehkä vähän otti päähän, koska mun puskathan lähenteli täydellistä. Olin myös suhteellisen nopea, joka on aina hyvä juttu näissä urakkahommissa. Näistä parista päivästä johtuen kädet kipeytyi sen verran paljon, että piti ottaa vähän enemmän kipulääkkeitä kuin tavallisesti. Lauantaina kipu alkoi olla jo sietämätön, joten onneksi sunnuntai oli vapaapäivä. Maanantaina yritin taas vähän tehdä töitä, mutta lopetin pari tuntia aikaisemmin, koska olin jo niin hidas, että työnteosta ei tullut juuri mitään. Tämän seurauksena otin omaa lomaa tämän päivän. Toivon kyllä tosiaan, että nyt pystyisi taas tekemään töitä, koska muuten joudun palaamaan aikaisemmin kotiin. 

Olen nyt myös vähän panostanut urheiluun, ja olen ollut kuntosalilla poikien kanssa. En ehkä ihan osaa vielä käyttää laitteita, mutta ehkä vähitellen... Ostin myös uudet juoksukengät ja urheilutopin. Nyt on siis ilo urheilla. 

Viime viikolla sain myös Jennin tänne Blenheimiin hänen poikaystävänsä Sebastianin kanssa. He ilahduttivat oloani täällä viikon verran, mutta he päättivät jatkaa matkaa etelään. Mutta mukavaa oli nähdä pitkästä aikaa!!! Jennin ja Sebastianin lisäksi hostelliimme saapui myös kolme poikaa suomesta. Tähän mennessä suomalaisia ei ole juuri näkynyt! He ovat luoneet uraa simpukkatehtaalla ja ovat siitä erittäin innoissaan!!!

Lampaita viinitilan vieressä

Vineyard

Lampaita työmaalla

Työmaa

Työ viinitilalla

Nyt olen päässy siihen pisteeseen, että olen päässyt töihin viinitialle. Oli vähän ongelmia ensi alkuun löytää töitä, mutta viikon etsinnän jälkeen saimme työpaikan Fine Winesta. Maanantai oli harjoittelupäivä, josta emme saaneet palkkaa. Tai nyt pojat kai saavatkin palkkaa, mutta tytöt jäävät ilman. Ensimmäisenä päivänä olin tosi tosi hidas ja myös tiistaina. Ansaitsin ehkä noin 50 dollaria, joka on aika vähän 9 tunnin työpäivästä. Sen sijaan lauantaina olin jo sen verran nopea, että tienasin 120 dollaria. Viinitilalla on kolmenlaista työtehtävää talvisin: köynnösten leikkaus, karsiminen ja sitominen. Mä teen sitä sitomista, jota kutsutaan nimellä wrapping. Yhdestä puskasta leikataan 3-4 köynnöstä, jotka sidotaan rautalangalle. Jokaisella blokilla on omat tapansa sitoa köynnökset ihan omistajan mieltymysten mukaan. Töihin lähemme joka aamu klo 7, mutta viinitilalle on noin 45  minuutin ajomatka. Työpäivä kestää klo 17 asti, jolloin aurinko laskee. Nyt kädet ovat aikas kipeät wrappaamisestä, mutta toivon mukaan ne tottuvat pian tähän touhuun.

Blenheim on kaupunkina ihan kiva paikka, ja isompi kuin Te Puke. Kuitenkaan kovin isosta paikasta ei voi vielä puhua. Täällä on kuitenkin enemmän katuja ja kauppoja! En ole vielä kovin paljon tutustunut ympäristöön, mutta täällä on kai viikonloppusin ihan hyvä meno tai niin olen kuullut :)

Nyt jalkani on toipunut murtumasta, ja olen vihdoin vapaa urheilemaan. Olen ollut kahdesti juoksemassa ja näin yrittänyt tutustua vähän kaupunkiin. Toisella kerralla oli tosin jo ilta ja pimeä, joten kovin paljon en pystynyt ihailemaan maisemia. Olen täällä Blenheimissä seuraavat 3 kuukautta, joten luultavasti opin tuntemaan kaupungin ihan riittävän hyvin sinä aikana.