Loving Melbourne

Teen vieläkin töitä henkilöstövuokravälitysfirmalle, ja töitä on ollut aika kivasti. Olen ollut viimeksi mainitsemassani messukeskuksessa aika paljon, mutta eri osastolla eli pastryssä leipomassa keksejä. Työkaverit ovat tosi kivoja, ja tämä on ollut juuri sitä, miksi olen tullut tänne. Eli oppimaan uusia juttuja ja työtapoja ja myös saamaan uusia ideoita. Messukeskus menee joululomalle nyt, joten mulla ei ole siellä enää vuoroja. Eli tosi tylsä juttu! Tämän viikon olen töissä jossain panimossa, mutta työnkuva ei ole vielä ihan selvä. Agenttini sanoi, että suurimmaksi osaksi työ olisi tiskaamista, mutta jonkin verran sämpylöiden täyttöä ja annosten kokoamista.

Suvi järkkäsi mulle myös työhaastattelun yhteen ravintola-pitopalveluun noin 1,5 kk sitten. Hän tekee sinne tarjoilukeikkoja jonkin verran, ja siellä tarvittiin kokkia. Menin sinne, ja paikka oli aika hurja. Kylmiö oli yksi sekasorto, ja tavaroiden paikat vaihtuivat päivittäin. Mulle myös luvattiin ekaksi 23 dollaria tunnissa palkkaa, mutta sitten sopimukseen olikin kirjoitettu 21 dollaria, josta olin hieman tuohtunut. Sitten tämä pomo sanoi, että jos kokeilisin tällä harjoittelupalkalla ensin 2 viikkoa, jonka jälkeen palkkaa voitaisiin nostaa, jos olisin tarpeeksi hyvä, ja ottaisin riittävästi vastuuta. Koko paikka kuitenkin oli suht rasittava, joten päätin, että lopetan. Olen ollut päätöksestäni erittäin tyytyväinen, koska olen saanut olla messukeskuksen pastryssä toissä, joka on tosi kiva paikka!

Melbournessa on paljon tekemistä, joten tylsää ei ole ollut. Kun mulla on ollut vapaa-aikaa, olen yleensä käynyt ulkona syömässä joko ihan ruokaa tai sitten kakkuja. Tänään olin amk:sta ja ala-asteelta tutun Meritan, Meritan hostellikaverin Joen, ja virolaispoika Kertin kanssa syömässä kakkuja "Le Petit Gateau"-nimisessä"-kahvilassa. Söimme kaksi leivosta: toinen oli AMAZING!!!! Mä annoin sille arvostelut 10/10, joten kyseessä oli oikein makuelämys. Siinä oli brownie-pohja,, suklaamousse, jossa oli passionhedelmää ja sen sellaista. Toinen leivos oli ihan okei, mutta ei niin ihmeellinen.

Merita saapui Melbourneen n. kuukausi sitten, ja sen jälkeen ollaan käyty milloin missäkin, ja yleensä Kert on ollut meidän mukana joka paikassa. Välillä myös Suvi littyy meidän seuraan, mutta Suvin tekee paljon töitä, ja siksi on välillä ollut vaikeaa löytää yhteisiä vapaapäiviä. 

Pari viikkoa sitten yhden messukeskuksen keksitiimin jäsenellä oli synttärit ja muut työntekijät järjestivät hänelle yllätyssynttärit erääseen japanilaiseen ravintolaan, Shimbashi Sobaan, ja myös mut kutsuttiin. Ravintola oli aikas jees, ja mä söin ankkakeittoa! Musta se oli tosi jees, ja vein Suvin ja Meritan samaan paikkaan seuraavalla viikolla, mutta Suvi ei ollut ihan niin innostunut keitosta kuin mä. Sillä kertaa otin myös vihreää teetä, joka maistui ihan sushilta. Karmivaa litkua! 

Täällä on menossa myös James Bond-näyttely, jonne menin irkkupoika Ronanin kanssa. Näyttely oli ihan jees, mutta odotin siltä enemmän, koska James Bond on mun suuri idoli. Näyttely oli enemmän, kuinka tehdään James Bond, ja kuinka tehdään James Bondin tyyli. Näyttelyn nimi oli tosin Designin James Bond, joten ehkä olin liian kriittinen.

Keskiviikkoisin täällä on Queen Victoria Night Market, jossa on erimaalaisia ruokakojuja. Olen maistellut krokotiilia, paellaa, makeita canneloja, creppejä, jäätelöitä ja kaikkea muuta kivaa. Tällä viikolla en tosin pääse night markettiin, koska olen töissä.

Working holiday Australiassa

Vietin Sydneyssä kolme yötä ja pääsin kyläilemään Fijillä tutustumani kaverin luona. Hän oli oikein kiltti ja tuli mua vastaan lentokentälle ja vei myös takaisin sinne, kun lensin Melbourneen perjantaiaamulla. Sain myös kartan ja ehdotukset, mitä kannattaisi tehdä näin lyhyessä ajassa Sydneyssä. Tuttuun tyyliini kuitenkin eksyin heti, kun lähdin yksin ulos hortoilemaan. Sydneyssä kävin tutustumassa oopperataloon, joka oli erittäin tyylikäs niin sisältä kuin ulkoakin. Jos menen käymään vielä Sydneyssä, mun ehkä pitää mennä kattomaan joku esitys sinne oopperataloon. Heti ensitöikseni hain myös veronumeroa eli TFN. Sain sen melko nopeasti eli noin viikossa. Joskus siinä voi kestää jopa 2-4 viikkoa.

Sydneyn jälkeen matkustin Melbourneen, jossa olen siis edelleenkin, ja ajattelin olla täällä jonkin aikaa. Mulla on täällä pari kaveria, joihin olen tutustunut Blenheimissä ja myös ammatikorkean luokkakaveri, Suvi, on sattumalta täällä. Suvin kanssa ollaan käyty jonkin verran jumppaamassa, koska löysin meille jumppadiilin 30 dollaria / 1 kk. Nyt meidän kortti vetelee viimeistä viikkoa, jonka jälkeen tarvitsee katsoa, missä jumppaillaan seuraavaksi.

Olen yrittänyt etsiä töitä, tällä kertaa keittiö- ja leipurintöitä. Täällä on aika kivoja kahviloita, ravintoloita ja leipomoita. Teen nyt töitä henkilöstövuokravälitysfirman kautta, jonka on järjestänyt varsin vaihtelevia työvuoroja. Ensimmäiset vuorot tein leipomo/kahvila/pitopalvelu Egg Unlimitediin. Melbournessa on tällä hetkellä menossa erittäin perinteinen ja suosittu hevoskilpailu/ravit, jonne Egg Unlimited toimittaa paljon kaikenlaista syötävää. Mä olin sielä kuorruttamassa suklaaleivoksia, joka oli aika kivaa. Seuraavan viikon olin töissä messukeskuksessa. Yhden päivän olin henkilöstöravintolassa valmistamassa lounasta ja siitä seuraavat 4 päivää olin täyttämässä sämpylöitä ja tekemässä salaatteja. Sämpylä/salaattihomma oli aika hauskaa, ja siellä oli myös mukava henkilökunta!

Olen viihtynyt Melbournessa varsin mukavasti ja parasta täällä on ehdottomasti konditoriat, joista mulla on kaksi suosikkia, Sweet Studio B&P  ja Tivoli Road Bakery. Olen käynyt B&P:ssä ja Tivoli Roadilla maistoin cronutia, joka oli kyllä tosi hyvä. B&P:stä saa kakkuja, suklaata, jäätelöä ja kaikenlaisia jälkiruokia. Makuyhdistelmät siellä ovat olleet taivaallisia. Aivan ihana paikka!!

Dosant eli muunnelma cronutista, Tivoli Roadin Bakery

Viimeiset päivät Uudessa-Seelannissa

Wendyn, Yoshin ja mun matka päättyi Queenstowniin eli Uuden-Seelanin eteläsaaren eteläosaan. Olin kuullut jo aikaisemmin monilta, että Queenstown on parasta Uutta-Seelantia, ja myös minä olen sitä mieltä. Queenstown on kaupunki, jossa on vilkas ravintola- ja yöelämä sekä paljon muita aktiviteetteja. Queenstownin lähellä on monta laskettelukeskusta ja siellä on mahdollsta tehdä skydiving, benjihyppy tai swing.

Heti ensimmäisenä päivänä päätimme varata skydivingin, koska säätiedoituksen mukaan ilma tulisi olemaan aurinkoinen ja kirkas eli täydellinen hyppyyn. Päätimme tehdä Skydivingin noin 40 minuutin päästä Queenstownista eli Glenorchyssa. Wendy ja mä hypättiin ensin ja sitten Yoshi. Maisema oli huumaavan kaunis ja kivaa oli!

Asustelimme Black Sheep-nimisessä hostellissa, jonka huonehintaan kuului 4 h rajoittamatonta nettiä ja poreamme. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, kunnon netin saaminen on Uudessa-Seelannissa suhteellisen haastavaa, joten tämä 4 h päivässä oli aika kiva tarjous.

Tutustuimme erilaisiin ravintoloihin Queenstownissa. Fergburger on tunnettu isoista burgereistaan, ja olin positiivisesti yllättynyt Fergburgerin kovasta tasosta. Kokeilin kolmea eri burgeria: lammasta, peuraa ja nautaa, ja lammas oli suosikkini! Queenstownin rannalla sijaitsee Patagonia-niminen chocolatier, josta sain parasta jäätelöä, jota olen koskaan syönyt! Ehkä olisi pitänyt niitä suklaitakin maistaa, mutta ehkä joskus toiste.

Kävimme juomassa yhdet drinkit jääbaari -5, jossa lämpötila oli kuitenkin -8. Koko baari oli tehty jäästä laseja ja pöytiä myöten. Ostimme liput jääbaariin netistä, jossa sai sisäänpääsyn puoleen hintaan. Kokeilimme Queenstownin yöelämää, joka oli varsin menevää. Eräänä iltapäivänä Wendy ja mä maisteltiin vähän viinejä eräässä viininmaisteluravintolassa, "Wine Tastessa". Viinejä oli tarjolla yli 80. Saimme "viinikortit", johon kerääntyi kaikkien juomiemme viinien saldo, ja saimme itse valita, mitä halusimme maistaa ja minkä verran. Ravintolan ideana oli, että viinit ovat automaateissa, joihin kortit laitettiin. Meillä oli varsin hauska viikko kaupungissa ja rahaakin kului vähän turhan paljon.

Wendy lähti Christchurchiin lauantaina ja mä seurasin häntä sinne maanantaina. Meillä oli taas jälleennäkeminen Jennin kanssa. Tiistaina lensin Christchurchista Rotoruaan eli takaisin pohjoissaarelle. Mulla oli tarkoituksena tehdä se jo maitsemani Tongariro Alpine Crossin. Ilma oli kuitenkin varsin kehno ja osaanottajia oli liian vähän. Yleensä hostellit järjestävät kuljetuksen vain, jos osallistujia on 4. Nyt osallistujia oli vain 2,  mä ja yksi vanhempi espanjalaismies. Sanoimme, että maksamme vähän enemmän, ja näin ollen saimme kuljetuksen luonnonpuistoon. Crossing kesti 7 h, ja oli kyllä tekemisen arvoinen patikointiretki!

Tongarirosta matkustin Aucklandiin, jossa olin Billin luona viikonlopun. Tiistaina 1.10. mun matka jatkui kohti Sydneytä.

Road trip Wendyn ja Yoshin kanssa

Meidän matka Wendyn ja Yoshin kanssa on kestänyt nyt neljä päivää ja kivaa on ollut. Ollaan tällä hetkellä Lake Te Anaussa, joka on lähellä yhtä suurta matkakohdetta, eli Milford Soundsia. Tie Milford Soundsiin on nyt kiinni, mutta me toivotaan, että se avattais huomenna.

Tähän mennessä ollaan käyty jo Christchurchissa ja nähtiin Jenni. Jenni oli oikein innoissaan tämänhetkisestä majapaikastaan, jossa hän siis tekee juttuja hevosten kanssa. Me käytiin siellä tilalla ja nähtiin hevosia, lampaita ja koiria. Christchurch sen sijaan oli varsin kuollut kaupunki, koska siellä oli tuhoisa maanjäristys 3 vuotta sitten. Moni on siellä töissä rakennuksilla, koska kaupunkia uudelleenrakennetaan. Olin kuitenkin yllättynyt, miten paljon työt ovat vieläkin kesken niin pitkän ajan jälkeen. 

Matkan varrella olemme nähneet parikin järveä, jotka ovat kerrassaan upeita. Kaksi hienointa ovat olleet lake Tekapo ja Pukake. Vesi on niin kauniin turkoosia/ vaalean sinistä, että olen vieläkin aivan häkeltynyt järvien kaudeudesta. Mun kameralla ei kuitenkaan saa niin hyvää kuvaa, mikä vastaisi todellisuutta.

Yövyimme Mt. Cookin vieressä yhden yön, ja tarkoitus oli mennä patikoimaan sinne jonnekin. Yoshi osti teltan ja päätti yöpyä siinä. Illalla oli jo varsin kylmä, ja pelkäsimme vähän Yoshin puolesta. Tämän lisäksi alkoi vielä sataa lunta, ja klo 1 yöllä oli sen verran viileää jo, että Yoshi tuli sisälle pakettiautoon Wendyn ja mun väliin. Aamulla lunta oli jo niin paljon, että päätimme luopua patikointisuunnitelmista. Meillä ei ihan ollut varusteita sellaiseen patikointiin. Meitä vähän pelotti, riittääkö bensa seuraavalle huoltoasemalle, mutta kivastihan se riitti, vaikka se menikin jo sinne tyhjän puolelle. 

Meidän piti mennä jonnekin, missä voisimme tehdä jonkin muun patikkaretken, ja ajoimme Dunedinin kautta Owakeen, mutta sää oli sateinen, joten emme patikoineetTämän jälkeen vietimme vielä toisenkin yön keskellä ei mitään rannalla Owakan lähellä. Nukuimme kaikki kolme taas vierekkäin, jonka jälkeen päätimme, että nyt olis ihan kiva päästä jo oikeaan sänkyyn, syömään jotain muuta kuin nuudeleita ja ottaa suihku. Niinpä päädyimme tänne Lake Anauun, jossa meillä on jopa netti käytössä. 

Viinihommat vihdoin ohi

Tänään oli viimeinen päivä töitä viinitiloilla, ja huomenna matka jatkuu kohti Christchruchia. Wendyllä on pakettiauto, johon ahdetaan Yoshin, mun ja Wendyn tavarat sekä meijät kolme. Toivotaan, että kaikki mahtuu. En ihan ymmärrä, miten olen rohmunnut niin paljon tavaraa, mutta jotain pitää hävittää ennen mun seuraavaa lentoa. Kenkiä on ainakin ihan liikaa. En vain tiedä, mitä jättää pois.

Me matkustetaan nyt 22.9. asti yhdessä, jonka jälkeen Wendy menee wwoofaamaan, Yoshi jonnekin, ja mä lähden 24.9. kattomaan Jenniä Christchurchiin, josta lennän Rotoruaan jo seuraavana päivänä. Mulla on suunnitelmissa tehdä Tongariro-crossing, joka on yksi Uuden-Seelannin suosituimmista patikkaretkistä. Sen jälkeen suuntaan Aucklandiin, josta mun lento lähtee Sydneyyn 1.10. ja sen jälkeen menen Melbourneen ehkä 4. tai 5.10. Ehkä teen vielä jotain muuta jännää siinä välissä, mutta vielä en ihan tiedä, mitä.

Sunnuntaina päätimme järjestää Seanille yllätyssynttärit etukäteen, koska emme ole yhdessä enää Seanin virallisena syntymäpäivänä. Tapaamme kuitenkin Seanin Queenstownissa, jonne Sean ajaa viikonloppuna. Wendy ja Yoshi teki suolaisia lättyjä ja mä tein Britatorttua. Meillä ei ole täällä siis mitään sähkövispilöitä tai muita hienouksia, joten meni vähän aikaa vatkatessa valkuaisia vaahdoksi. Yoshi on ammattiparturi-kampaaja, ja hän leikkasi ja muotoili myös hiuksiamme sunnuntaina. Mä en ole tehnyt mitään hiuksilleni viimeiseen puoleen vuoteen, joten oli ihan hyvä vähän tasoittaa latvoja.

Sain working holiday-viisumin Australiaan jo samana iltana, joten siinä ei kauan mennyt. Seuraavaksi pitää vaan vähän alkaa kattoa, mistä saisi töitä, ja mitä töitä on tarjolla. Olisin ihan innoissani leipomis/ravintolatöistä, koska noi farmityöt on toinen toistaan älyttömämpiä töitä. En tiedä kumpaa tekisin, jos pitäisi valita kiivinpoiminnan ja wrappauksen väliltä. Wrapping on säännöllisempää, joten rahallisesti se olisi tuottoisampaa. Sen sijaan kiivinpoiminta hyvässä tiimissä olisi kyllä tosi paljon parempi ratkaisu. No en tiedä, teenkö kumpaakaan enää myöhemmin.

Bye, bye Lisa!!!

Tänään Lisa lähti takaisin Saksaan. Olen siitä enemmän kuin surullinen, koska meillä on ollut aivan mahtava matka yhdessä. Lisa tuli Te Pukeen pari viikkoa myöhemmin kuin me Jennin kanssa, joten nyt ollaan matkustettu jo pitkään yhdessä. Lisan mukana lähti samassa hostellissa asunut Esa kohti Australiaan, minne myös wrappays-ystävämme Ronan lähti viikko sitten. Myös Nicolas lähti pari viikkoa sitten takaisin Ranskaan. Sesongin päättyessä kaikkien tiet taas erkanevat, mikä on tosi haikeaa. Olemme kuitenkin sopineet kaikkien kanssa, että tapaamme Oktober festeissä Muchenissä 2014.

Mulla on myös ihan uudet suunnitelmat loppu matkan suhteen. Päätin, että lähden Australiaan jo lokakuussa marraskuun sijaan ja toivon, että saan working holiday-viisumin sinne siihen menessä. Ainakin hain sitä. Ei ehkä ole järkeä ottaa sitä kuitenkaan 3,5 kuukaudeksi, mutta en pysty muuttamaan lentoja enää pidemmälle, niin muuta vaihtoehtoa ei oikein ole. Olen kivasti taas tuhlannut rahat jonnekin, joten pelkkä matkustaminen ei ole vaihtoehto. Olen huomannut myös sen, että Uudessa-Seelannissa ei pääse juuri rikastumaan. Monet ovat sanoneet, että Australiassa pystyy tienaamaan paljon paremmin rahaa, kun taas Uusi-Seelanti on parempi matkustamiseen. Näin ollen päätin, että 2 viikon pelkän lomailun sijaan yritän hankkia töitä Australiasta. Tällä hetkellä wh-viisumi maksoi 365 australian dollaria. Nyt pitääkin sitten wrapata ahkerasti viimeiset 2 viikkoa.

Päätimme Wendyn kanssa, että lähdemme 12.9. pois Blenheimistä kohti etelää. Yoshi ehkä liittyy seuraamme. Hän ei tosin ole ihan vielä varma tästä. Wendyllä on siis pakettiauto, jossa voi nukkua. Matkustamme 10 päivää, ja päämäärämme on bilekaupunkina tunnettu Queenstown. Sen jälkeen Wendy menee wwoofaamaan marraskuun alkuun asti. Hän menee siis maatilalle hoitamaan lampaita. Mun matka jatkuu siitä sen jälkeen takas ylöspäin, ja menen luultavasti moikkaamaan Billiä (tutun tuttu, jonka luona couch surfasimme ensimmäiset viikot Uudessa-Seelannissa Jennin kanssa) ennen kuin lennän Sydneyyn.

Blenheim oli viime viikolla oikea rikollisuuden kehto. Ensin meidän hostellista varastettiin 3 tietokonetta. Ei meidän talosta, mutta viereisestä talosta. Täällä ei talot ole mitenkään kovin "turvallisia", koska taloja tuuletaan päivisin, ja kuka tahansa voi periaatteessa tulla sisään ovien ollessa sepposen selällään. Ikkunat saa myös ulkopuolelta varsin helposti auki. Olen ollutkin ihmeissäni, että tätä ennen ei ole hävinnyt mitään astioita lukuun ottamatta. Seuraavaksi varastelun yrityksen kohteeksi joutuivat autot. Seanin auto, Suzi, ja Matin, Pekan ja Esan auto yritettiin varastaa yhtenä yönä. Tästä seurauksena oli se, että Suzin lukko meni rikki, eikä siihen päässyt enää sisään. Me yritettiin koko päivä saada ovea auki, ja viiden aikoihin vihdoin saimme oven auki. Nyt Suziin pitää vaihtaa kuljettajan puoleinen lukko, joka onneksi ei tule kovin kalliiksi. Nämä olivat vielä pieniä juttuja seuraavan rinnalla. Lisa yritti myydä autoaan, Antonia, ja juotui keskelle rahanpesuyritystä. Ostaja oli kuulemma rikollinen Lisan pankin mukaan ja rahat varastettuja. Lisa-parka joutui selvittelemään juttua koko viikon, ja auto on vieläkin myymättä.

Järistykset jatkuvat

Viinityöt ottavat enemmän ja vähemmän välillä päähän, ja tällä viikolla mulla on ollut hieman ongelmia motivaation kanssa. Sain ehkä vähän palautetta työtavoistani, mutta kyllä se siitä. Tällöin yleensä tulen aika hitaaksi, ja helposti sorrun juttelemaan muiden kanssa. Suosikki juttukaverini ovat belgialainen Wendy ja irlantilainen Ronan. Muut ovat yleensä innokkaampia tekemään töitä kuin juttelemaan, mutta Wendy ja Ronan yleensä haluavat laistaa työnteosta hetkeksi. Joskus vähän pidemmäksikin aikaa. Se on oikein mukavaa!!!

Tänään on ollut taas paljon maanjäristyksiä kahden viikon tauon jälkeen. Järistykset alkoivat siinä noin kahden, kolmen aikoihin päivällä, ja olimme juuri töissä pikkukaupunki Seddonissa, jossa on erittäin paljon isoja viinitiloja. Sinne kestää ajaa Blenheimistä noin puolisen tuntia. Tila, jolla olemme juuri nyt, sijaitsee laaksossa. Oli ihan jännä katsella vierestä, kun vierestä olevalta jyrkänteeltä alkoi vieriä alas soraa ja isompiakin kiviä. Myös tie Blenheimin ja Seddonin välillä oli suljettu jonkin aikaa, mutta pääsimme kuitenkin kotiin. Työnantajamme päätti, että lopetetaan tämä päivä hieman aikaisemmin maanjäristysten takia.

Meillä on Wendyn kanssa ollut tällä viikolla ilmainen kuntosalikokeiluviikko. Tosin työnteko on haitannut jumppaamista. Olimme kuitenkin tiistainan jooga/pilateksessa ja mä olin sitä ennen vielä kokeilemassa steppiä. Ihan kivoja tunteja oli, ja aika hyvin pysyin perässä omasta mielestäni ainakin...

Meillä oli maanantaina ylimääräinen vapaapäivä, koska satoi. Halusin leipoa jotain, ja Sean ehdotti, että leipoisin Chelsea bunsseja eli jotain hyvin englantilaisia pullia. Hän etsi reseptin, ja olin innokas kokeilemaan näitä minulle aivan uusia pullia. Taikina on hyvin pitkälle samanlainen  kuin suomalaisten pullien taikina, mutta tässä reseptissä ei käytetty sokeria ollenkaan, ja voi sulatettiin maidon joukkoon. Taikinasta kaulittiin levy samaan tapaan kuin korvapuusteissa ja levylle levitettiin voita, sokeria, kanelia ja kuivattuja hedelmiä. Sitten levy rullaatiin ja leikattiin paloiksi. Mulle tuli niistä mieleen ihan joulu.

Maanantaina menin myös tutustumaan Blenheimin kuuluisaan museoon eli ilmailumuseoon Ronanin ja hänen saksalaisen hostellikaverinsa kanssa. Isäni olisi ollut innoissaan näistä koneista! Näyttely oli ensimmäisen maailmansodan lentokoneista. Nyt sinne on rakenteilla kai näyttely toisen maailmansodan lentokoneista, mutta sitä ei tiedä, milloin tämä näyttely on valmis.

Visiitti Kaikouraan & viinijuttuja

Teimme tänään ekskursion 2 h ajomatkan päähän Kaikoura-nimiseen kaupunkiin. Olemme yrittäneet mennä sinne jo pidemmän aikaa, mutta nyt vihdoin onnistuimme pääsemään sinne. Kaikoura on tunnettu hyljevauvoista, valaista ja upeista näkymistä. Hylkeitä näimme paljon ja erittäin läheltäkin, mutta valaita ei tällä kertaa näkynyt. Maisemat olivat aivan mahtavat! Hylkeiden bongauspisteitä on monta tien varrella ja pysähdyimme moneen otteeseen katsomaan hylkeitä. Paras paikka oli ehkä hyljejoki/ vesiputous, jossa oli paljon vauvahylkeitä. Siellä ne vain uivat ja leikkivät!!

Viinitöissä tutustuu paljon uusiin ihmisiin, ja välillä työt menevätkin vähän jutteluksi. Se ei ole rahantulon kannalta kovin hyvä asia, koska palkka on urakkapalkka, mutta aina ei vain jaksa keskittyä ihan kunnolla. Puolet työntekijöistä on kotoisin Vanuatusta eli tuosta yhdeltä saarelta tästä Uuden-Seelannin vierestä. Yksi meidän supervisor on myös sieltä. Parin viikon aikana olen jutellut enemmän tai vähemmän näiden vanuatujen kanssa ja nyt mun pitäis kuulemma ottaa poikaystävä sieltä. Vanuatualaiset James ja John haluaisivat molemmat nyt, että muuttaisin Vanuatuun, mutta en ole ihan vielä vakuuttunut asiasta. Se on kuulemma paratiisi maan päällä ja rahaakaan ei siellä tarvitsisi. He ovat myös innokkaita tulemaan käymään Suomessa. Olen käynyt myös erittäin syvällisiä keskusteluja uskonnosta ja maapallon syntymisestä Vanuatu-supervisorin kanssa, ja hän oli vähän ehkä järkyttynyt, etten ollut ihan niin innostunut käymään kirkossa kuin hän. Mutta kuuntelin kyllä hänen Nooan arkki-esitelmäänsä, koska hän teki mulle samalla pari puuta.

Olen ollut tässä erittäin kiitollinen meijän supervisoreista, koska he ovat varsin avuliaita. Kun he ovat hyvällä tuulella, niin he yleensä vähän auttavat meitä tekemään puita. Joskus he trimmaavat vähän oksia tai sitten he tekevät koko puun, ja olen kyllä kiitollinen kaikesta avusta. Meillä on siis kaksi vanhempaa miessupervisoria ja sitten tämä jo mainitsemani nuorempi vanuatulainen supervisor, myös mies. Tyttönä on siis ihan kiva olla siellä töissä, koska he tykkäävät keskustella ja auttaa nuoria tyttöjä. Asiaa auttaa myös se, jos vähän ottaa takkia pois, jos on lämmin ilma. Tilanne tosin vähän muuttui nyt, koska mun lempparisupervisor on vahtimassa stippareita eli oksien poisvetäjiä, eikä meitä. Tämä samainen setä ostaa aina perjantaisin kaikille oluset ja on tosi hyvä saksien teroittaja! Ihan vertaansa vailla.

Kaikoura

Hylje

Hyljeputous

Maanjäristyksiä

Täällä Blenheimissä ja lähistöllä on ollut nyt koko viikon maanjäristyksiä. Isoin oli tähän mennessä suuruusluokkaa 6,9. Me oltiin juuri silloin shoppailemassa Pack´n Savessa, joka on varsin iso marketti. Siellä hyllyt heilui, mutta varsin vähän putosi tavaroita lattialle. Olin siitä vähän yllättynytkin. Mutta nämä Pack´n Saven hyllyt on suhteelliset korkeat ja massiiviset, joten niiden alle ei olisi kauheen kiva jäädä. Tai niiden tavaroiden, mitkä putoilee sieltä alas. En ole ennen ollut maanjäristyksessä, joten kokemuksena ihan jännä. Välillä järistykset tuntee, mutta välillä ne on niin pieniä, että ei edes tajua, että sellainen tuli.

Olen tullut vähän paremmaksi jo tässä viinityössä, mutta aika onneton olen edelleen. Viime viikolla teimme kaksi päivää pelkkää oksien leikkausta, joten siinä oli kädet varsin kovilla. Yleensä siis leikkaamme ja sidomme oksia rautalangoille. Pelkkä leikkaus oli suhteellisen helppoa, mutta sekin kyllä meni päin mäntyä, koska jotkut eivät olleet kuunnelleet ohjeita tarpeeksi kunnolla. Jouduimme käymään jokaisen puskan uudelleen läpi sen jälkeen, kun olimme kerran jo leikkanneet ne. Se ehkä vähän otti päähän, koska mun puskathan lähenteli täydellistä. Olin myös suhteellisen nopea, joka on aina hyvä juttu näissä urakkahommissa. Näistä parista päivästä johtuen kädet kipeytyi sen verran paljon, että piti ottaa vähän enemmän kipulääkkeitä kuin tavallisesti. Lauantaina kipu alkoi olla jo sietämätön, joten onneksi sunnuntai oli vapaapäivä. Maanantaina yritin taas vähän tehdä töitä, mutta lopetin pari tuntia aikaisemmin, koska olin jo niin hidas, että työnteosta ei tullut juuri mitään. Tämän seurauksena otin omaa lomaa tämän päivän. Toivon kyllä tosiaan, että nyt pystyisi taas tekemään töitä, koska muuten joudun palaamaan aikaisemmin kotiin. 

Olen nyt myös vähän panostanut urheiluun, ja olen ollut kuntosalilla poikien kanssa. En ehkä ihan osaa vielä käyttää laitteita, mutta ehkä vähitellen... Ostin myös uudet juoksukengät ja urheilutopin. Nyt on siis ilo urheilla. 

Viime viikolla sain myös Jennin tänne Blenheimiin hänen poikaystävänsä Sebastianin kanssa. He ilahduttivat oloani täällä viikon verran, mutta he päättivät jatkaa matkaa etelään. Mutta mukavaa oli nähdä pitkästä aikaa!!! Jennin ja Sebastianin lisäksi hostelliimme saapui myös kolme poikaa suomesta. Tähän mennessä suomalaisia ei ole juuri näkynyt! He ovat luoneet uraa simpukkatehtaalla ja ovat siitä erittäin innoissaan!!!

Lampaita viinitilan vieressä

Vineyard

Lampaita työmaalla

Työmaa

Työ viinitilalla

Nyt olen päässy siihen pisteeseen, että olen päässyt töihin viinitialle. Oli vähän ongelmia ensi alkuun löytää töitä, mutta viikon etsinnän jälkeen saimme työpaikan Fine Winesta. Maanantai oli harjoittelupäivä, josta emme saaneet palkkaa. Tai nyt pojat kai saavatkin palkkaa, mutta tytöt jäävät ilman. Ensimmäisenä päivänä olin tosi tosi hidas ja myös tiistaina. Ansaitsin ehkä noin 50 dollaria, joka on aika vähän 9 tunnin työpäivästä. Sen sijaan lauantaina olin jo sen verran nopea, että tienasin 120 dollaria. Viinitilalla on kolmenlaista työtehtävää talvisin: köynnösten leikkaus, karsiminen ja sitominen. Mä teen sitä sitomista, jota kutsutaan nimellä wrapping. Yhdestä puskasta leikataan 3-4 köynnöstä, jotka sidotaan rautalangalle. Jokaisella blokilla on omat tapansa sitoa köynnökset ihan omistajan mieltymysten mukaan. Töihin lähemme joka aamu klo 7, mutta viinitilalle on noin 45  minuutin ajomatka. Työpäivä kestää klo 17 asti, jolloin aurinko laskee. Nyt kädet ovat aikas kipeät wrappaamisestä, mutta toivon mukaan ne tottuvat pian tähän touhuun.

Blenheim on kaupunkina ihan kiva paikka, ja isompi kuin Te Puke. Kuitenkaan kovin isosta paikasta ei voi vielä puhua. Täällä on kuitenkin enemmän katuja ja kauppoja! En ole vielä kovin paljon tutustunut ympäristöön, mutta täällä on kai viikonloppusin ihan hyvä meno tai niin olen kuullut :)

Nyt jalkani on toipunut murtumasta, ja olen vihdoin vapaa urheilemaan. Olen ollut kahdesti juoksemassa ja näin yrittänyt tutustua vähän kaupunkiin. Toisella kerralla oli tosin jo ilta ja pimeä, joten kovin paljon en pystynyt ihailemaan maisemia. Olen täällä Blenheimissä seuraavat 3 kuukautta, joten luultavasti opin tuntemaan kaupungin ihan riittävän hyvin sinä aikana.

Rotoruan kautta Wellingtoniin ja sieltä Blenheimiin

Te Puke jäi nyt taakse ja tällä hetkellä olen Uuden-Seelannin eteläsaaren pohjoisosassa. Matkustan tällä hetkellä saksalaisen Lisan, ranskalaisen Nicolas´n, englantilaisen Seanin ja japanilaisen Yoshin kanssa. Tutustuin heihin Te Puken hostellissa, ja he ovat kaikki olleet mun kanssa poimimassa kiivejä. Nicolas harrastaa juoksua ja erityisesti pitkiä matkoja. Pohjoissaaren keskiosassa olevassa Rotoruassa oli maratooni, jonne Nicolas oli päättänyt osallistua. Me 4 muuta menimme kannustamaan häntä ja vietimme Rotoruassa pitkän viikonlopun. Hostellimme oli nimeltään Cactus Jack. Lisa ja Yoshi olivat olleet siellä n. 3 kk sitten maalaamassa seiniä, ja saimme huoneen hintaan 20 dollaria/yö. Hostelli oli melko kiva paikka ja siellä oli hotpool!! Koska Rotorua on Te Pukea hieman isompi paikka, päätimme shoppailla itsellemme talvivarusteita. Täällä siis on talvi nyt menossa, mutta se vastaa tällä hetkellä ainakin Suomen syksyä. Tosin  ihan etelässä on kunnon lumikinokset. Kaikkien lempikauppa oli Kathmandu, josta hankimme vaikka ja mitä.

Nicolas´n kisan jälkeen mun ja Lisan matka jatkui Wellingtoniin ja pojat menivät Tongarioon, jossa on voi tehdä alpine crossingin. Ilma oli kuitenkin erittäin sateinen, joten poikien piti keskeyttää crossing. He tulivat meitä päivää myöhemmin Wellingtoniin. Mua halututtaisi myös tehdä kyseinen crossing, koska olen nähnyt muiden kuvia sieltä, ja maisemat siellä ovat aivan upeat. Murtuneen jalkani takia en kuitenkaan voinut tällä kertaa tehdä sitä, mutta yritän tehdä sen, kun palaan takaisin pohjoissaarelle.

Matkalla Wellingtoniin Lisa peruutti vahingossa päin lipputankoa, ja auton lampun suoja meni rikki. Samalla huomasimme, että oikea eturengas alkoi olla jo vähän loppuun kulutettu, koska renkaan sisältä työntyi ulos rauta- tai metallilankaa tai mitä ikinä siellä renkaissa sitten onkin. Tämän takia emme voineet ajaa enempää kuin 90 km/h. Lisa osti uuden renkaan, ja nyt autolla pääsee taas lujaa.

Wellingtonissa tapasimme myös tuttuja, belgialaiset Wendyn ja Yannickin. He olivat myös Te Pukessa poimimassa kiivejä, ja Yannickin kanssa olin myös hyppäämässä benjihypyn. He olivat viikon verran lomailemassa Tongassa. Tonga siis sijaitsee siinä jossain Fijin vieressä ja kai aika saman tyylinen paikka, mutta lennot sinne maksoivat puolet vähemmän kuin Fijille.

Wellington oli ihan kiva paikka, mutta 2 päivän visiitti ei vielä oikein anna kokonaiskuvaa kaupungista. Kävin Lisan, Wendyn ja Yannickin kanssa kansallismuseo Te Papassa, ja elokuvissa katsomassa the Great Gatsbyn. Elokuvateatteri oli nimeltään the Embassy, enkä ikinä ennen ole nähnyt niin tyylikästä elokuvateatteria.

Tiistaina 18.6. matkustimme laivalla Wellingtonista Pictoniin, ja matka kesti noin 3,5 tuntia. Tämän jälkeen jatkoimme Blenheimiin, jonne oli noin 40 minuutin matka autolla. Lähes kaikki hostellit, jonne yritimme mennä, olivat täynnä, joten päädyimme ensimmäiseksi yöksi Holiday Parkiin. Tämän jälkeen soittelimme moniin hostelleihin, ja seuraavana päivänä majoituimme Central Lodgeen. Hyvää tässä paikassa on se, että internet ja pyykinpesu kuuluvat hintaan. Internet on tosin rajoitettu internet ja kuivaus maksaa 1 dollarin :D Internet on täällä koko maassa tosi kallis, ja selailu on latausveloitteista, eikä minuuttiveloitteista. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi skype kuvalla on tositosi kallista ja kaikkien kuvien lataus muutenkin aika arvokasta.

Täällä Blenheimissä pitäisi olla nyt töitä viinitarhoissa. Eilen kävimme tutustumassa yhteen tarhaan, jossa poikien työtä on ylimääräisten oksien vetäminen pois ja kaikkien työtä köynnösten sitominen. Sen sijaan oksien leikkaus on kuulemma ammattilaisten työtä, ja siihen pitää olla erikseen koulutus. Meille kerrottiin eilen, että voimme aloittaa työt, milloin vain, ja sade ei ole este työnteolle. Sen sijaan tänään, kun aamulla satoi vettä, tämä meidän "pomo" totesi, että nyt ilma on liian huono, että voisi tehdä töitä. Nyt tarkastelemme tilannetta, ja yritämme löytää jonkun työpaikan.

Rotorua

Rotorua

Mud pools

Huka falls

Urani kiivinpoimijana

Mun ura kiivinpoimijana on nyt ohi, koska kipsin kanssa niitä ei voi oikeen poimia. Muut poimivat vielä pari päivää, joten en mä kauheen paljosta jäänyt paitsi. Koska jalkani ei oikeen parantunut parin viikon takaisesta kompastumisestani, päätin mennä lääkäriin. Siellä ne totesivat, että nilkassa tai jossain siellä on murtuma. Ihmettelen kyllä, että se oli mennyt niin pahasti, koska olen kuitenkin ollut poimimassa 2 viikkoa tämän jälkeenkin. Nyt mulla on tämä kipsi viikon ja sitten katellaan uudelleen. Elättelen toiveita, että ei tarvis kauheen kauan noitten keppien kanssa kävellä. Täytyy myöntää, että parit painkillerit piti ottaa, ku sattus jalka sen verran paljon.

Kiivinpoimintaa en lähtisi ehkä suosittelemaan kellekään, mutta tulipahan sitäkin nyt kokeiltua. Työ on varsin raskasta ja epävakaata. Sen lisäksi tarvitsee vielä hyvän tiimin, että saisi edes kunnon palkkaa. Sesongin alussa ongelmana on se, että kiivit ovat liian pieniä ja niiden sokeripitoisuus ei ole riittävä. Ne tarvitsevat kerran viikossa sadetta, kylmät yöt ja lämpimät päivät. Olisi myös suotavaa, että ennen sesonkia sataisi edes jonkin verran. Tänä vuonna ei siis satanut ollenkaan tammi- ja helmikuussa, joka oli erittäin paha takaisku kiiveille. Tämän vuoden ongelmana oli myös, että suurin osa golden kiiveistä oli saanut jonkin taudin, ja niitä poimittiin sen takia erittäin vähän. Sesongin alussa työpäiviä saattaa olla noin 2-3 viikossa, mikä ei vielä elätä ketään.

Kiivit menossa lastausalueelle

Kun sesonki sitten vihdoin ja viimein alkaa kunnolla, ongelmana ovat sateet ja niiden runsaus. Kiivejä ei siis voi poimia, jos ne ovat märkiä. Jos edeltävänä päivänä sataa, niin seuraavana päivänä voi olettaa, että poiminta alkaa aikaisintaan klo 10.30, yleensä siinä klo 12. Myös yökasteet aiheuttavat sen, että poiminta alkaa vasta klo 9-10, eikä heti auringon noustessa. Jos yö on pilvinen, yökasteita ei ole, joten silloin voidaan aloittaa aikaisin. Mikä mua hieman ihmetyttää tässä touhussa on se, että nämä meijän pomot eivät ole tajunneet, että jos sataa edeltävä iltana, niin me ei tosiaan pystytä poimimaan seuraavana aamuna, koska on niin märkää. Monesti olemme saaneet viestin, että tulkaapa tänne poimimaan klo 8 ja sitten me ihmetellään 1-3 h siellä orchardilla tekemättä mitään, koska kiivit olivatkin märkiä. Koska palkka maksetaan urakkapalkkana, työnantajia ei kovin paljon kiinnosta, vaikka me odotettais koko päivä. 

Kiivinpoiminnassa tärkeitä termejä:

• no stalks & leaves = kiivin lehtiä ja oksia ei saa tulla keräyslaatikkoon
• no missing kiwis = pitää tarkastaa, että kaikki kiivit on poimittu
• no raining = kun poimitaan kiivejä, niin pitää pistää kiivit nätisti, ja hellästi sinne omaan keräyskassiin, eikä saa vain pudotella niitä korkelta. Kiivit ovat herkkiä, erittäin herkkiä, joten ne voi vaikka kuolla, jos ne saavat iskuja. 
• faster & hurry up!! = pitää poimia vähän nopeammin, että saadaan enemmän palkkaa
• teamleader = henkilö, joka huutaa faster & hurry up ja huolehtii, että työpäivä sujuu mallikkaasti.
• superviser = lähettelee tekstiviestejä ja käskee tulla töihin. Hän myös pitää huolen, että poimimme nätisti kiivejä.
• contractor = henkilö, joka hankkii kiivinpoimijat ja maksaa heille palkkaa
• bin = keräyslaatikko. Yhdessä traktorissa on aina 3 laatikkoa.
• row = se rivi/polku, mistä keräillään kiivejä. Yleensä yhdellä rivillä on n. 3 poimijaa 
• golden kiwi = väriltään keltainen kiivi, joka on tosi herkkä. Kun niitä poimitaan, niin saa tuntipalkkaa eikä urakkapalkkaa
• green kiwi = normi, vihreä kiivi, jonka kuori on karvaisempi kuin lajitoverinsa. 
• smoko = tupakkatauko. Normipäivään kuuluu kaksi smokoa ja yksi lounastauko

Olen myös miettinyt, millainen on hyvä poimija. Hän on tarpeeksi pitkä, muttei liian pitkä. Ehkä noin 170-175 cm on optimipituus poimijalle. Kiivit ovat välillä liian korkella, kun olen yrittänyt poimia niitä ja se hidastaa tosi paljon mun poimintaa. Sen sijaan, jos ne ovat oikealla korkeudella, niin silloin olen varsin nopea poimija. Onkin erittäin oleellista, että tiimissä on tarpeeksi monta pitkää poimijaa ja myös eripituisia ihmisiä, koska reunoilla kiivit ovat yleensä aina korkealla ja keskellä matalalla. Intialaiset ovat erittäin hyviä poimijoita jostain syystä. 

Lähes kolme kuukautta poimin enemmän tai vähemmän kiivejä, joten nyt vain katellaan, mitä kivaa keksin seuraavaksi.

Benji-hyppy ja hotpools

Viimeiset viikot ovat käsillä nyt Te Pukessa, koska poimintapäiviä on jäljellä noin 7 päivää enää. Tämän jälkeen kaikki kiivit on poimittu, jonka jälkeen haluan vaihtaa maisemaa. Nyt suunnitteilla on eteläsaari ja kaupunki nimeltään Blenheim. Hostellista sinne lähtee kanssani 4 muuta kaveriani ja meillä on suunnitteilla ehkä hankkia asunto, koska ensinnäkin se tulee yleensä halvemmaksi. Toinen syy on lähinnä se, että hostellissa asuminen kypsyttää meitä kaikkia siivottomuuden vuoksi. Blenheimissä on erinäisiä töitä, mutta katsellaan, jos menemme nyt viinitilalle tai simpukkatehtaaseen töihin. Blenheimissä on jo muutama muu tuttu, jotka ovat kertoneet, että kyseisiin töihin voisi helpostikin päästä.

Eilen täällä juhlittiin kuningattaren syntymäpäiviä, mikä tarkoittaa kansallista vapaapäivää. Belgialainen Yannick suostutteli mut hyppäämään benjihypyn, ja päätimme tehdä sen siis eilen. Hyppypaikka oli Taupossa, joka on Te Pukesta 2 tunnin ajomatkan päässä. Ei olisi kyllä mulle tullut mieleenkään hypätä, jollei mua olis vähän yllyttetty, mutta täytyy myöntää, että se oli aika kiva kokemus.

Hypyn jälkeen suuntasin mt. Manganuille hotpooleille. ”Kylpylä” oli auki kymmeneen asti illalla ja saavuimme sinne klo 20. Siellä oli eriasteisia altaita, ja kuumin oli 39-asteinen allas. Sisäänpääsy oli vain 6,60 dollaria ja altaat olivat ulkona. Ihmettelen, miksemme ole ennen käyneet siellä, koska paikka oli aivan huikea!

Olin myös edeltävänä päivänä eli sunnuntaina omalla lomalla, koska nilkkani taas oirehti sen verran pahasti, etten olisi pystynyt menemään poimintahommiin. Ilmat ovat olleet täällä sen verran hyvät nyt jonkin aikaa, että olemme pystyneet poimimaan kiivejä yli viikon putkeen, joka on jonkinlainen ennätys jo. Nyt tänään sataa, joten vapis taas.

Benji-hyppy Taupossa

Kiivinpoiminnan iloja ja rafting Rotoruassa

Olen taas vaihtanut poimintatiimiä, en edes muista kuinka mones tiimi ja työnantaja mulla on menossa. Täällä on eri kiivipomojen kesken kovat kilpailut poimijoista, ja työnantajani ei tykännyt kovin hyvää tästä tiiminvaihtotempusta, koska moni muukin teki saman. Uusi tiimini tarvitsi uusia, nopeita poimijoita, joten ranskalaispoika Nicolas hankki mut tähän supertiimiin. Hän siis on ollut mun kanssa myös kaikissa edellisissä tiimeissä. Nyt tiimi on aikas hyvä, ja tuottoisina päivinä pystymme ansaitsemaan n. 150 dollaria verojen jälkeen. Ennen siis tienasimme 50-70 dollaria päivässä. Sen sijaan koska ilma on kovin sateinen, emme oikeastaan voi poimia kovinkaan paljon. Viime viikko tosin oli tosi hyvä, koska satoi vainn viikonlopun. Tämä viikko on taas normaali Te Pukessa eli sataa melkein joka päivä.

Rafting

Vaarallinen kiiviorchard

Viime viikonloppuna päätimme lähteä käymään Rotoruassa poimintatiimimme ja parin muun hostellilaisen kanssa. (mun entisiä tiimiläisiä). Se on noin 40 minuutin ajomatkan päässä täältä Te Pukesta. Se on vähän isompi paikka kuin Te Puke ja on tunnettu geotermisistä lähteistään eli kuumista lähteistä, mutta tällä kertaa emme kokeilleet niitä. Siellä myös haisee tosi pahalta juuri niitten lähteiden takia. Haju muistuttaa jonkin verran pilaantunutta kananmunaa tai jotain sellaista. Matkamme tarkoitus oli mennä raftaamaan eli harrastamaan koskelaskua. Olimme yötä Crank-nimisessä hostellissa, ja jos varaa koskenlaskun sieltä, niin saa koko paketin 100 dollarilla. Muutoin yksin koskenlasku maksaisi jo 100 dollaria. Koskenlasku oli oikein hauska ja märkä kokemus. Meillä oli päällä märkäpuvut ja muita varusteita. Kokonaisuudessaan elämys kesti noin 40 minuuttia ja isoin lasku oli 7 m.

Viime viikolla mulle kävi pikku haaveri kiivipellolla, kun putosin aukkoon, jossa kiivipuu kasvaa. Nilkkani nyrjähti tai en ihan tarkkaan tiedä, mitä tapahtui. Piti pitää töistä pari vapaata sen takia, mutta nyt olen ollut taas poimintahommissa sen jälkeenkin. Ihan vielä ei pysty juoksemaan, mutta ehkä parin päivän päästä.

Vapis, vapis...

Nyt mun tiimillä on taas vapis. Kiivisesongin piti alkaa jo aikapäiviä sitten, mutta koko ajan niillä kiiveillä on jotain ongelmia. Tosin pari päivää sitten poimittiin golden kiivejä. Ne oli vielä herkempiä kuin vihreät lajitoverinsa, joten niitä piti käsitellä eritttäin hellästi. Kaikki muut tiimit ovat tänään tosin töissä, joten en oikeastaan tiedä, miksi meillä on vapaata. Ilma on ihan mukava eli aurinko paistaa. Enää ei ole niin lämmintä, koska elämme syksyä nyt.

Kun emme tee töitä, yritämme tehdä jotain muuta. Olen katsonut monta, monta elokuvaa ja nyt meillä on menossa Breaking Bad ja toinen tuotantokausi. Aina kuitenkaan ei pysty katsomaan telkkaria, joten olemme pelanneet myös korttia. Oikeastaan aika paljonkin. Aloitamme yleensä shitheadilla, eli paskalla suomalaisittain, jossa on vähän eri säännöt, joihin olen Suomessa tottunut. Kympin ja kakkosen lisäksi muita erikoiskortteja ovat 3 ja 7. Kolmonen on näkymätön eli seuraavan pelaajan tulee laittaa kolmosta edeltävä tai sitä suurempi numero. Seiskan jälkeen tulee laittaa joko seiska tai alempi numero.  Shitheadin jälkeen pelaamme yleensä Assholea japanilaisilla erikoissäännöillä. Se on vähän sama kuin shithead, mutta kaikki kortit jaetaan pelaajien kesken ja erikoiskortit ovat jätkä, joka vastaa assholen seiskaa ja kasi, joka vastaa shitheadin kymppiä. Tarkoituksen on se, että jokainen pistää aina suuremman kortin kuin edellinen pelaaja, ja saman määrän kortteja. Voittaja on kuningas tai kuningar ja häviäjä asshole. Asshole joutuu antamaan voittajalle 2 parasta korttiaan seuraavalla kierroksella ja kuningas/kuningatar antaa assholelle 2 huonointa korttiaan.

Hostellissa on myös biljari- ja pingpongpöydät, mutta en ole kovin paljon niitä pelaillut. Sen sijaan olemme pelanneet logo quizia. Suurin piirtein kaikilla on logo quiz kännykässä ja siinä siis pitää tunnistaa brändejä logoista. Huomasin, että itse en ollut kovin bränditietoinen, mutta nyt osaan jo paremmin tunnistaa niitä.

Kirjastossa on ilmainen netti ja yleensä vapaapäivinä kokoonnumme sinne. Kirjaston tädeillä on mennyt hermot tähän kokoontumiseen ja nyt kirjastossa saa hengata enää 2 h päivässä netissä, kun ennen sai olla koko päivän. Kirjaston nettiä pystyi ennen myös käyttämään kirjaston ulkopuolelta, kun kirjasto oli jo sulkeutunut. Nyt sekin ilo on poistettu ja nettiä pystyy käyttämään vain kirjaston aukioloaikoina. Kirjastoaikani umpeutuu aivan juuri, ja seuraavaksi olenkin suunnitellut meneväni lenkille, jotta saisin kulutettua aikaa. Kiivien poiminnan jälkeen olen yleensä sen verran puhki, että silloin ei pysty urheilemaan enää saman päivänä.

Näkymää hostellista

Office

Takapiha & telttoja

The shed

Keittiö. 

Hostellielämää

Kiivinpoimintaa

Kiivit on taas olleet vähän vaikeita. Te Pukessa on satanut 2 päivää, joten nyt ollaan vaan odoteltu, että kiiveistä tulee tosi isoja ja mehukkaita. Ehkä huomenna poimintaa, koska nyt ei sada, ainakaan vielä.

Suurin osa hostellikavereistani on lähtenyt tekemään jotain muuta järkevämpää. Eilen suunnittelin itsekin lähteväni jo eteläsaarelle tekemään jotain muuta, koska sinne lähti pari tyyppia, mutta jostain kumman syystä jäinkin vielä tänne. 

Hostellielämä ihan ylipäätänsä on aika mielenkiintoista. Mulla on ollut huonekavereina varsin kummia tyyppejä Jennin lähdön jälkeen. Mun huoneessa on 2 kerrossänkyä ja se on unisex-huone. Tällä hetkellä olen ihan yksin huoneessa, joka on ihan kiva juttu. Ei tarvitse siis kävellä kännykän valossa ja etsiä hammasharjaa piemeydestä. Yleensä mä olen se, joka menee nukkumaan viimeisenä ja myös herään ensimmäisenä. Aamuisin rasittaa se, että pitää etsiä vaatteet, ja välillä niitä ei tahdo löytää ilman valoja. Huoneen numero on 7, ja luulen, että sinne pistetään kaikki vähän "erilaiset" ja kummalliset ihmiset. Eli sovin itsekin tosi hyvin sinne. Pisimpään mun lisäksi huoneessa on viihtynyt saksalainen 32-vuotias Andreas, joka on periaattessa ihan mukava, mutta vähän takertuja. Hän on töissä kiivipakkaamossa. Toinen huonekaverini oli californialainen Hunter, joka osti 10 kg sipuleita ja säilytti niitä meidän huoneessa. Hän on myös taiteilija, mutta en kyllä nähnyt yhtään teosta, mutta Andreas vakuutti, että ne olivat erittäin mielenkiintoisia. Hunter juttelee tosi paljon ja yritti pomottaa mua, kun satuin eksymään samaan kiivinpoimintatiimin hänen kanssaan. Hänestä oli tehty teamleader, vaikka hän ei ollut poiminut kiivejä aikasemmin ja mä olin kuitenkin jo erittäin kokenut ja näppärä poimija. Siksi häippäsinkin siitä tiimistä, koska Hunter ei vakuuttanut suurena johtaja. Hunter ja Andreas hankkivat onneksi asunnon jostain, ja muuttivat sinne. Onnea siis heille... Heidän lisäkseen huoneessa on ollut pari naista saksasta. Toinen heistä oli myös poimimassa kiivejä Hunterin tiimissä, ja hän ei myöskään vakuuttanut mua. Hän oli sen verran hidas, että teki ihan pahaa. Luultavasti kiivinpoiminta ei ihan ollut hänen juttunsa. Mulle sanottiin, että voisitko mennä hieman auttamaan sille linjalle, missä tämä saksalaisnainen oli. Menin sinne, ja hän totesi, että yhdellä linjalla saa olla vain 4 poimiijaa. Tokaisin siihen vain, että te olette sen verran hitaita, että mua pyydettiin avustamaan teitä. Juu, olin ilkeä, mutta voivoi...

Hostelissa on ihan kiva olla, kun siellä on kivoja ihmisiä ja heitä ei ole liikaa. Sen sijaan viime viikolla hostelli oli ihan täynnä ja jonot suihkuihin ja keittiöön olivat varsin pitkät. Tällä hetkellä tilanne on paljon parempi, koska nyt hostelissa mahtuu olemaan, ainakin melkein. Tyttöjen vessoja on siis kaksi ja myös kaksi suihkua. Tosin yksi suihku ja vessa on samassa, joten...

Kiivejä

 Olen siis ollut nyt viikon verran poimimassa kiivejä. Kiivit ovat herkkiä, eikä niitä voi poimia, jos sataa ja muutenkin pitää olla varovainen, kun niitä poimii, etteivät ne vaan vaurioitu millään tavalla. Palkka on suht onneton, mutta jos on hyvä tiimi ja paljon kiivejä tarjolla, niin voidaan päästä minimituntipalkkaan eli 13,5 dollaria tunnissa. Meillä ei siis ole tuntipalkkaa, vaan saadaan palkkaa jokaisesta korista, mitä kerätään. Yhdestä korista saa 14 dollaria, joka jaetaan tiimin kesken. Yhdessä tiimissä on noin 12-14 ihmistä.

Sesonkityö on ihan mielenkiintoista, kun koskaan ei tiedä, onko seuraavana päivänä töitä vai ei, ja onko työpäivä 4 h  vai 12 h pitkä. Ekojen päivien jälkeen olin aika puhki, koska työ on fyysisesti aika kuluttavaa. Meillä on siis "reput", joita ei kanneta selässä vaan etupuolella. Kun reppu täyttyy, se tyhjennetään traktorissa olevaan koriin. Työ ei vaadi sen kummempaa ajattelua, mutta nopea pitää olla tai muuten ei tienaa juuri mitään.

Maissivarkaus

Me ostettiin Jennin kanssa viisi maissia kolmella dollarilla ja oltiin tosi innoissamme maisseista! Me keitettiin ne ja meidän piti grillata ne, koska meillä piti olla grillibileet. No eipä ollukaan, koska grillibileitä ei saa järjestää, jos osallistujia on vain viisi. Jätimme maissit pöydälle jäähtymään, koska emme siinä kohtaa ehtineet syömään niitä, koska meidän piti käydä vielä kaupassa. Maissit olivat siis laatikossa, jossa luki Jenni & Aino. Kun tulimme kaupasta kotiin, saksaispoika Sasha oli syömässä meidän maisseja!!! Kamala vääryys. Viidestä maissista oli jäljellä 3,5. Sasha sanoi, että hostellin pitäjä oli antanut hänelle luvan meidän maisseihin.

Saimme töitä vihdoin, ehkä ainakin.. Jenni päätti lähteä n. 300 kilometrin päähän Te Pukesta hevosfarmille ja minä päätin jäädä tänne poimimaan kiivejä. Jennin työt alkavat perjantaina, mutta kiivien poimiminen alkaa silloin, kun kiivit ovat kypsiä. Eli työn piti alkaa jo eilen, mutta vielä tähän mennessä työnantaja ei ole soittanut. Olisin voinut muuten lähteä Jennin kanssa hevosfarmille, mutta mulla ei ole oikeastaan mitään intressiä hevosiin. Sieltä ei olisi saanut palkkaa rahana, vaan työlle vastineeksi olisi saanut majoituksen ja ruuan. Kiivien poimimisesta maksetaan palkkaa, mutta vielä tänän mennessä en tiedä, kuinka paljon siitä tulee saamaan. Jos kerää paljon kiivejä, niin silloin saa paljon palkkaakin.





Koska meillä oli hieman luppoaikaa, päätimme leipoa munkkeja. Hostellissa ei ole uunia, koska entiset asukit olivat useasti jättäneet uunin päälle. Siksipä emme voi leipoa oikein mitään uunissa. Teimme litran taikinan ja munkkeja tuli aika kivasti.

Viime perjantaina päätimme käydä isossa kaupungisa, Taurangassa. Ei se nyt niin iso ole, mutta iso Te Pukeen verrattuna. Shoppailimme kaikenlaista, kuten makuupussit, vaatteita ja fudgeja ja paljon muuta. Täällä on siis öisin aika kylmä, ja siksi ostimme makuupussit. Siksi ostimme myös vaatteita, koska myös iltaisin on hieman kylmä. Kävimme syömässä eräässä aika kivassa ravintolassa, Syndicatessa. Söimme pizzat ja saimme ilmaiset viinit. Jälkiruuaksi otimme porkkanakakut, mutta ne eivät olleet niin kosteita tai meheviä, mitä me odotamme porkkanakakulta.