Getty center ja lähtö Fidjille

Patikointi-isäntä Kimmo heitti meidät perjantaiaamulla Getty centeriin, joka on öljypohatta J. Paul Gettyn aikaansaannos. Center on aivan huikea ja museon kokoelmat arvokkaita ja kiinnostavia. Kaiken lisäksi museoon on ilmainen sisäänpääsy! Centerissä on myös uniikki puutarha, joten en oikeastaan tiedä, mikä tässä centerissä on parasta: teokset, rakennus vaiko puutarha... No täytyy vain todeta, että Centerissä voisi käydä uudelleenkin.

Centerin jälkeen menimme Santa Monican rannalle, jossa oli kävelykatu kauppoineen, kahviloineen ja ravintoloineen. Jenni sai huikeita kuvia auringonlaskusta. Vesi on täällä vielä vähän kylmää, joten uimaan emme menneet. Matka Santa Monican rannalta meidän hotelliin, Dunes Inniin, kesti hieman yli tunnin. Liikenne on ehkä hieman takkuinen.

Meidän oli tarkoitus tulla metrolla lentokentälle, jotta taksiin ei menisi enää toista 100 $. Respatyyppi kuitenki ehdotti Fly- awayta eli bussia lentokentälle. Meidän piti siis ajaa metrolla pikku matka ja sitten vaihtaa bussiin. Fly away maksoi 7 $ ja metro 2,5 $, joten tuli hieman halvemmaksi nyt tämä matka.

Nyt siis odottelemme lentokentällä seuraavaa lentoamme. Hyvää datailuaikaa on vielä noin 45 minuuttia, jos tietokoneen akku kestää. Yritin kyllä hieman latailla sitä, mutta adapterini ei sopinut näihin lentokentän pistokkeisiin. Erikoista. Eli seuraavaksi Fidjille!!!

Patikointia, teatteria ja kasvohoitoja LA:ssa

New Yorkista siis saapui tiistaina ihoanalyytikko ehkä Jamie nimeltään Walgreenin markettiin. Hän analysoi sekä mun että Jennin kasvot. Mullahan oli ihan mieletön iho, ei siis mitään uutta :D Jamie oli tosin huolissaan siitä, etten käytä keskellä talvella Suomessa aurinkovoidetta... En ehkä tämänkään jälkeen tule käyttämään sitä. Jamie yritti myös mitata ripsien pituutta, mutta se ei jostain syystä onnistunut. Johtui varmaan siitä, että ne oli niin pitkät, ettei se ohjelma edes ymmärtänyt, että niin pitkiä ripsiä voi olla. Tämän jälkeen eräs kaupan kosmetologi teki meille pikakasvohoidot. Ihomme oikein siis hehkuivat! Sama kosmetologi oli leiponut ihanan meheviä cupcakeja, jotka oli kuorruttettu ruokokidesokerilla. Tämä kosmetologi oli entisessä elämässään ollut leipuri ja hänellä oli ollut myös oma leipomo. Meillä oli Jennin kanssa oikein leppoisa aamupäivä näissä hoidoissa :)
Iltapäivän vietimme tutustuen Highland-kauppakeskukseen.

Santa Monica-vuori

Paramount Ranch

Jennin suuri haave oli päästä patikoimaan täällä Los Angelesissa. Hän oli nähnyt suomalaispariskunnan, Tiinan ja Kimmon, "Reissulla"-sivuston. Kimmo tuli hakemaan meidät keskiviikkoaamuna klo 8 ja vietimme koko päivän reissussa.








 Ensin kävimme Paramount Ranchilla, jossa oli filmaukset käynnissä, mutta elokuva ei ollut mikään miljardiluokan tuotos.

Kuvaa Santa Monica-vuorilta

Tämän jälkeen menimme patikoimaan Santa
Monican vuorille, ja matkan pituus oli noin 10 km. Hienot näkymät kyllä oli!

Rosmariinia luonnossa

Näimme muun muassa rosmariinia, laakerinlehtiä ja salviaa kasvamassa villinä luonnossa. Niiden tuoksu oli kyllä uskomattoman väkevä.

Kävimme takaisintulomatkalla Santa Monica Pierillä, jossa oli muun muassa kahviloita, ravintoloita ja huvipuisto. Me tosin vain kävelimme laiturilla.

Santa Monican rannalle on perustettu jonkinlainen fitness-alue. Eli, kun me Suomessa jumppaamme sisällä, niin nämä amerikkalaiset jumppaavat rannalla. Aikas kiva juttu, varsinkin jos ilma suosii!!!

Torstaina eli ystävänpäivänä meidän piti mennä katsomaan Simon Bakeria, ja sitä, että hän saa tähden walk of famelle. Olimmehan me siellä ja myös Simon, me emme vain ikinä löytäneet Simonia. No kyse oli kai taas mun suunnistustaidoista, mutta harmittihan meitä, että jäi tämä nyt näkemättä.

Sen sijaan kävimme kuolemamuseossa, jossa perehdyttiin psykiatriaan ja siihen, miten se on vaikuttanut kuolemisiin ja ihmisiin. Ihan oli hätkähdyttävä museo  ja ilmainen vielä. Aiheeseen oli perehdytty varsin laajasti ja katsoimme myös monta videopätkää.

Torstai huipentui Deep Throat Sex Scandals-esitykseen. Se esitettiin Melrose Avenuella Zephyr-teatterissa, ja sydänkohtauksen saanutta Ron Jeremyä tuurasi Tom Byron. Näytelmän alkupuolisko oli huvittava ja kepeä, mutta väliajan jälkeen meno vaihtui vakavammaksi ja lopuksi puitiin sitä, kuka joutuu vankilaan ja, kuka ei. Kokonaisuudessaan oikein viihdyttävää katseltavaa!!!

Kokeilimme myös tänään torstaina ensimmäistä kertaa bussia täällä. Yhteen suuntaan meno maksoi 1,5 $ ja reitillä on helppo pysyä, koska pysähdyksissä mainitaan aina se risteys, jonne bussi pysähtyy. Takaisintulomatkalla oli aika show, kun kyytiin tuli nainen pyörätuolissa. Bussista alkoi kuulua hälytysääni ja olin ihan pihalla, mitä oikein tapahtuu. Ihmiset menivät taaksepäin ja munkin tuoli nostettiin ylös. Sitten havaitsin tämän naisen. Autoimme kaikki lähellä olevat naista pääsemään bussiin sisään ja hän oli yhden pysäkkivälin verran kyydissä. Seuraavaksi autoimme hänet ulos.

LA:n ruokajuttuja

Tässä meidän lähellä on niin amerikkalainen ravintola, että huhhei, ja olemme olleet siellä aamupalalla ja päivällisellä. Nimeltään tämä amerikkalainen unelma on Denny´s. Nimihän on melkein kuin Dennis, eli entinen työpaikkani.

 Tämän homman nimi on skillet. Liha on pitkään kypsytetty ja murenee heti karjalapaistimaisesti pieniin osiin. Tarjoiluastia on siis pannu. Lisukkeena olivat paistetut perunat, parsakaali, porkkana ja cheddarjuusto. Annos oli hieman mauton, perunoissa maistui pakkanen, mutta muuten ihan kiva idea. Tähän kuului myös alku- ja jälkiruuat, mutta alkuruuaksi tilaamani kanakeitto oli pussikeiton makuinen, joten siitä nyt ei ole kuvaa.

 Tässä Jennin kasvisversio. Tämä annos ei herättänyt Jennissä mitään kovin suurta intohimoa. Ei kuulemma mikään ihmeellinen tai muuten muistettava. Molemmat skilletit olivat kuitenkin höyryävän kuumia, oikeastaan tosi kuumia, ja suu lähes paloi. Ehkä paloikin. Jälkiruokana oli pancake puppies :D Aika ihana nimi. Siinä oli siis vähän munkkien oloisia palleroita, vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Nimi oli kivampi kuin itse annos, mutta joskus käy näin.

Tämä nacholautanen sisälsi jauhelihaa, pico de galloa, crème fraichea, tomaattia ja kurkkua sekä tietysti niitä nahcoja ja cheddarjuustoa. Ihan kiva, ja olen joskus kotonakin tehnyt vastaavaa.

Olen ollut koulusta poissa jo pari viikkoa, joten kai sinnekin on hieman jo ikävä tekemään analyysejä. Tässä kuvassa on siis alku- ja jälkiruokalista. Jennin kanssa analysoimme, että tässä on pistetty nyt perusamerikkalainen businessmies lapsensa kanssa toiselle puolelle ja toisella puolella on latinoisä lapsineen. Latinoisä on duunari (puuttuu puku), mutta kuitenkin sekä latino että perusamerikkalainen isä voivat tuoda lapsensa Denny´siin, koska sinne sopeutuvat kaikki. Mietimme kuitenkin sitä, miksi latinoperheellä on sälekaihtimet, mutta perusamerikkalaisella perheellä ei. Molemmilla isillä on kuitenkin ihanat hymyt!! Eikös? Ja lapset ovat niin kiltisti. Noin kilttejä lapsia harvoin tapaa. Perusamerikkalainen isä on hieman myös Ruotsin prinssi Danielin näköinen ja oloinen.

Tiistaina uskaltauduimme kokeilemaan taas hampurilaisia. Kyllä, näin pääsi käymään, mutta jippona tässä on nyt se, että nämä hampurilaiseto olivat kasvispurilaisia. Ne olivat jo ihan syötäviä!! Joku ketjupaikka taisi olla kyseessä. Illalla menimme syömään italialaiseen ravintolaan Fabiolus Cucina Italiana Veronaan. Pasta oli itsetehtyä ja kateleipä oikein maukas. Otimme molemmat rapupastat  ja olimme oikein tyytyväisiä valintoihimme. Maut olivat kohdallaan!

Keskiviikkona olimme hyvin väsyneitä ja nälkäisiä patikoinnin jälkeen. Menimme kokeilemaan Meksikolaista ravintolaa, Mission Cantinaa. Jenni otti nachoja ja jotain juttuja sen kanssa ja itse tilasin jättikatkarapupaistoksen, tortilloja ja riisiä ja kastikkeita. Oli ihan huikea annos, maku oli taivaallinen. Ehkä paras ruoka, mitä olen tällä matkalla syönyt.

Torstaina kävimme ystävänpäivälounaalla Cat´s and Fiddle´ssä. Maistoin fish and chipsiä ja Jenni otti kasvispiiraan. Jenni oli erittäin tyytyväinen piiraaseensa ja mun fish and chips oli myös hyvä. Joimme myös rosekuoharia ystävänpäivän kunniaksi. Jälkiruuaksi otimme browien ja omenapaistoksen.

Hello Hollywood

Täällä Los Angelesissa huomaa, että katukuvassa on tätä latinoamerikkalaista vivahdetta: kaduilla kuulee puhuttavan espanjaa ja myös katukyltit ovat espanjaksi. New Yorkin jälkeen huomaamme, että tunnelma on paljon rennompi. Meille annettiin käyntikortit, jotta saamme lääkemajuanaa. Kaupoissa on myynnissä "showasuja": pikkuisia alusvaatteita, höyheniä, sulkia, karvaa ja microshorteja ja minihameita. Näiden "vaatekauppojen" lisäksi täällä on tupakkakauppoja, matkamuistomyymälöitä ja tatuointi- ja lävistysliikkeitä. Kai täällä jotain muutakin on, mutta Walk of Famin tähtien päällä kävellessä emme oikein muita liikkeitä nähneet.

Walk of Fame - tähtimaili alkaa suhteellisen läheltä hotelliamme, ja ystävänpäivänä Simon Baker saa tähden. Mr Baker on siis tunnettu muun muassa Mentalist-sarjasta. Olemme menossa Jennin kanssa katsomaan tätä happeninkiä. Koska olemme kulttuurin suuria ystäviä, menemme Jennin kanssa torstaina myös teatteriin katsomaan Deep Throat Sex Scandals-näytelmää. Sitä tähdittää Ron Jeremy ja Georgina Spelvin. Emme ihan tiedä, mitä odottaa tältä mielettömältä spektaakkelilta, mutta torstai-iltana olemme viisaampia. Georgina Spelvin on hieman varttuneempi näyttelijär, vuosimallia -36.

Kävimme tänään tsekkaamassa lähiympäristöä ja poikkesimme erääseen supermarkettiin. Sieltä meitä nappasi hihasta kosmetiikkamyyjä ja hän kysyi, jos haluaisimme tulla huomenna eli tiistaina kauppaan uudelleen ja joku supertyyppi jostain kaukaa tekisi meidän kasvoillemme jotain. Ei siis sinäänsä, että niissä mitään vikaa olisi ;) Lupasimme tulla, koska  tarjous kuulosti houkuttelevalta. Nyt meitä siis jännittää, kuka tämä supermeikkaaja, ja pääsemmekö telkkariin, koska tämä juttu kuvataan.

Jenni on hoitanut meille tekemistä keskiviikkoon: menemme patikointiretkelle. En tiedä ihan tarkkaan, mitä kaikkea kivaa teemme, mutta kävelemme ainakin. Tätä varten ostin uudet lenkkarit, koska muut kenkäni eivät ole soveliaita 10 km kävelyyn. Jenni on odottanut tätä patikointiretkeä jo Suomesta asti, joten myös minä alan olla innostunut :D

New York: modernia taidetta ja pilvenpiirtäjä

Torstaina pääsimme MoMaan eli Museum of Modern Artiin asti. Erikoisnäyttelynä siellä oli Edward Munchin "Huuto" / "Scream". Meidän lempiteoksemme oli sukkahousutaidetta. MoMa oli museona ehkä myös paras New Yorkin museo, jossa kävimme.

Pistäydyimme myös Empire State Buildingissa, mutta tulimme ehkä hetkeä liian myöhään, koska aurinko laskeutui juuri. Näkymät olivat hienot ja jonotella ei tarvinnut. Nyt ei ole high season, joten mihinkään nähtävyyksiin tai museoihin ei ole ollut jonoa.

Tarkoituksenamme oli käydä 9/11-muistomerkillä. Sinne piti varata käyntiaika, ja varasimme sen perjantaille klo 11. Huomasimme kuitenkin perjantaiaamulla, että olimme saaneet sähköpostia koskien lauantain Los Angelesin lentoa. Lumimyrskyn takia lentoamme oli peukaloitu ja yhtäkkiä olimmekin lentämässä San Diegoon kautta Los Angelesiin, ja olisimme tulleet perille vasta sunnuntaina alunperäisen lauantain sijaan. Emme ehtineet selvittelyjen takia Word Trade Center-muistomerkille, mutta Jenni huomasi, että myös se olikin kiinni koko päivän lumen takia. Saimme lopulta suoran lennon Los Angelsiin, joka lähti Newarkin kentältä, koska JFK:n kenttä suljettiin kokonaan lumen takia.

Torstaina alkanut lumisade yltyi siis perjantaina. Me olimme päättäneet, että perjantai olisi shoppailupäivä, joten meitä lumisade ei häirinnyt. Kaupat ja kahvilat tosin menivät noin klo 19 kiinni lumimyrskyn takia. Ei se meistä niin kauan paha myrsky ollut, koska Suomessa vastaavia on aika usein, mutta täällä koko kaupunki meni sekaisin.

Lauantaina pakkasimme tavarat laukkuihin ja samalla myös housuni repesivät. Koska kaikki muut housuni jäivät Suomeen, niin päätimme mennä ostamaan uudet farkut aamupalan jälkeen. Sitten ostimme junaliput Newarkin-kentälle, jotka maksoivat 12,5  $ / kpl. Juna lähti Penn-Stationilta, eli meidän hotellia vastapäätä. Pääsimme lentokentälle, ja yllätykseksemme jouduimme maksamaan matkalaukuista 25 $ / kpl jonkin syyn takia, jota emme vieläkään tiedä. Lento meni ihan suht nopeasti ja pääsimme loppujen lopuksi Los Angelesiin. Hotelliin menimme taksilla ja se ei ollutkaan ihan halpaa lystiä, koska saimme maksaa siitä noin 100 $.

New Yorkin ruokajuttuja

Tämä meidän matka on osaltaan syömistä ja yritämmekin löytää erilaisia ravintoloita ja kokeilla eri juttuja. Täällä voi huomata, että on kahdenlaisia ravintoloita: pikaruokaloita ja täyden palvelun paikkoja. Take away-kulttuuri on vallalla ja yleisestikin monissa ravintoloissa käytetään kertakäyttöastioita. Meidän onneksemme täällä on menossa ravintola- ja suklaaviikko!

Aamupalaa voi nauttia kahviloissa ja ravintoloissa, ja niistä voi tilata á la carte-tyyliin annoksen. Voi myös valita tiskiltä haluamansa tuotteet. Mahdollista on myös ottaa mukaan aamupalan, jos on kiire. Kahvia ja teetä saa yleensä toisen kupin, ja se tullaan kaatamaan pyytämättä, jos on kyse paremman palvelun paikasta. Tarjolla on yleensä erilaisia munakkaita, bageleita, pannukakkuja ja smoothieita, jogurtteja, sandwicheja ja puuroja.

Söimme ensimmäisen aamupalamme New Yorkissa tässä hotellimme lähellä Andrew´s coffee shopissa. Perinteisestä kahvilasta saa aamupalaa, lounasta ja päivällistä. Voi itse valita, haluaako ottaa take awayta tai istua ihan alas. Jenni valitsi  "Western omeletin" eli munakkaan ja perunoita ja minä valitsin "Fruit and Bagel Combon" bagelin, joka oli paahdettu ja, jonka kanssa sai leikattuja hedelmiä. Kahvia ja teetä sai santsikierroksen.  Hinnat olivat 10,25 $.


Sunnuntaina kokeilimme suosittua ravintolaa Sarabeth´siä, josta saa aamupalaa, lounasta, brunssia ja päivällistä. Sarabeth´sissä on pöytiintarjoilu ja sisustus oli romanttisen idyllinen. Jenni otti aamupalaksi munakkaan ja muffinssin. Itse valitsin mustikkapannukakkuja. Olimme molemmat tyytyväisiä sekä ruokiin että palveluun. Hinnat ovat noin 15 $ / annos ja kahvi/ tee on 4 $.

Lounasta söimme sunnuntaina Via Quandronnossa, italialaisessa bistrossa. Sieltä saa huhujen mukaan kaupungin parhaat espressot, mutta emme kyllä testanneet niitä. Sen sijaan tilasimme paninit. Jenni otti "Modaninan" eli oliivipateeta, mozzarellaa, tomaattia ja ilmakuivattuakinkkua ja minulla oli "Porchetta" eli paahdettua nuorta possua, tomaattia ja rucolaa. Nämä olivat kyllä ihan loistavat paninit!


Suklaaviikon kunniaksi päätimme mennä suht lähellä olevaan ravintola l`Artisanal. Ranskalaistyylisestä bistrosta tilasimme loppujen lopuksi kalakeiton ja sipulikeiton ja jälkiruuaksi juustokakun ja suklaafondantin. Jennin kalakeitto paljastui kalaliemeksi, jossa ei fyysistä kalaa kuitenkaan ollut, mutta oma sipulikeittoni oli erittäin hyvä. Juustokakku oli hyvä mutta annoksena se olis kaivannut jotain raikkaampaa seurakseen kuin crème fraichen. Jennin fondantti jätti hieman kylmäksi, koska olisimme molemmat osanneet tehdä paremman. Meidän piti siis alunperin ottaa suklaaviikon tarjous "suklaavalikoima + kuohuviini" 15 $, mutta yritämme ottaa sen vielä tämän viikon aikana.

Suklaaviikko ei ollut niin hohdokas kuin, mitä odotimme. Le pain quoditienne-ketju oli mukana suklaaravintoloissa, mutta siellä heillä itsellään ei ollut mitään tietoa koko viikosta, vaikka näytinkin heille, mitä heillä olisi pitänyt olla. Emme löytäneet kaikkia kahviloita/ravintoloita, mitä olisimme halunneet, joten olimme hieman pettyneitä.

Sen sijaan perjantaina meitä vihdoin onnisti, kun sattumalta päädyimme Ayza-nimiseen suklaa- ja viinibaariin. Joimme Brut Rose Lambertia Italiasta. Se oli ihan näppärä rosekuohari, joten otimme toisetkin. Sitten maistelimme hieman suklaata. Tarjolla oli konvehteja ja "suklaalevyjä". Otimme tietysti molempia. Suklaalevyjä oli viittä eri makua ja maistoimme kaikki ne. Konvehteja otimme molemmat kolme eri makua.



Torstaina löysimme suhteellisen läheltä hotelliamme kahvila "Panera Breadin". Olin iloinen, koska siellä oli tarjolla rooibosta, jota ei ole muuten oikeen ollut saatavilla. Siellä oli myös Wifi, sandwichit olivat ihan ok, ei ehkä niin ihmeellisiä, mutta muuten kiva paikka. Jennin kaurapuuro oli kokojyvästä tehty, eli iso plussa!


Corner Bistroon ei kannata mennä. Sieltä saa pahoja hampurilaisia. Ei siitä muuta. Tässä kaupungit parhaat burgerit vuodelta 2012. En mene kokeilemaan enää kyllä yhtään burgeria.

Amerikkalaiseen kulttuuriin, kuten moneen muuhunkin kulttuuriin kuuluu tippaaminen, ja Jenni sai selville, että tippi tulisi olla n. 2 kertaa veron määrä, joka ilmoitetaan laskussa aina erikseen. Joissakin paikoissa tippi on sisällytetty hintaan, jolloin siitä on maininta kuitissa tai tarjoilija kertoo asian. Yleensä kuitenkin saa ihan itse valita, mitä jättää. 10 % tippia tarkoittaa, että oli ihan ok, 15 % tarkoittaa, että aikas hyvä ja 20 % tosi hyvä.

New York: Sinkkuelämää ja Maija Poppasta

Maanantaina suuntasimme Guggenheimiin. Se oli valtaisa pettymys, koska spiraali oli kiinni ja vain murto-osaan näyttelyistä pääsi sisään. Sen sijaan luonnontieteellinen museo oli ihan kiva dinoineen, mutta muualla on ollut vähintään yhtä hyviä luonnontieteellisiä museoita. Katsastimme kuitenkin avaruusshown, joka oli ihan mielenkiintoinen, mutta muut neljä showta olivat jo ohi, kun pääsimme museoon sisään. Yksi niistä olisi ollut maaliman ruuat-show, joka ehkä olisi ollut enemmän meidän juttu, mutta voi voi :D

Tiistaille olimme varanneet Sinkkuelämä-bussikierroksen. Kierroksen aikanan tutustuttiin paikkoihin, jossa ohjelmaa kuvattiin ja se alkoi klo 11 ja kesti noin klo 15 asti. Kierroksella maisteltiin cupcakeja ja juotiin cosmopolitaneja Steven baarissa. Oppaamme Staci oli loistava ja kierros oli hyvin suunniteltu. Sinkkuelämän jälkeen menimme tutustumaan MoSexiin eli seksimuseoon. Näyttelyssä oli otettu huomioon taide, eläimet, ihmiset ja historia. Pariisin vastaavassa näyttelyssä oli enemmän veistoksia ja maalauksia.

Meidän piti mennä Momaan eli modernin taiteen museoon keskiviikkona, mutta loppujen lopuksi menimmekin Broadwaylle katsomaan Maija Poppasta. Musikaaleihin saa saman päivän näytöksiin lippuja Times Squarilta tkts:tä puoleen hintaan. Lippuluukut avattiin klo 15 ja sattumalta saavuimme paikalle noin 14.30, jolloin kuumin jonotus alkoi. Emme aiemmin edes tienneet tarkalleen, mistä näitä alelippuja saisi, ainoastaan sen, että niitä saisi Times Squarelta. Maija Poppanen esitettiin Amsterdam-näyttämöllä, jota voisi verrata ehkä Turun ruotsalaiseen teatteriin. Lavasteet vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja kaikki Maija Poppas-jutut olivat mukana musikaalissa.

Olemme hieman tarkastelleet myös vaatetrendejä. Muuten täälläkään ei käytetä mitään tavallista kummempia vaatteita tai muita juttuja, mutta jokin ihme villitys ovat eläinpipot. Niissä on siis korvat, silmät ja nenä, ne on voitu tehdä tekoturkiksesta tai ne on voitu neuloa ja tyypillistä niille on myös solmittavat pitkät nauhat. Ehkä myös tuttu juttu Suomessa, mutta täällä erittäin näkyvä juttu.

New York

Korjausta edelliseen: pääsimme kuin pääsimmekin pikkubusinekseen lentokoneessa. Ne hierovat säädettävät privapenkit olivat kyllä näppärät. Tämän jälkeen ei enää huvita matkustaa muussa kuin businessluokassa.
Päätimme Jennin kanssa hankkia City Passit, joiden kanssa pääsee 6 eri kohteeseen, ja joka on voimassa 9 päivää. Sen kilpailija oli New York pass, jonka kanssa pääsee melkein joka paikkaan, mutta hinta on jo kolmelta päivältä 230 $, kun taas City pass oli noin 80 $ 9 päivältä. City passeja saa myös muihin kaupunkeihin.

 Hankimme myös metrokortit, jotka maksoivat 27 $ / 7 päivää. Meille yritettiin tyrkyttää hop on / hop off- kortteja eli sightseen-bussikorttia, jonka hinta kolmelta tai neljältä päivältä oli 44 $. Metro on tosin ollu remontissa joiltain osin, joka on aiheuttanut sen, että pari pysäkkiä on välillä jäänyt välistä, ja olemme sitten olleetkin vähän väärässä paikassa. Ei siis mitään uutta periaatteessa.

Meille kävi pieni kommähdys, kun yritettiin mennä katsomaan vapaudenpatsasta lauantaina. Samalla lipulla pääsi vapaudenpatsasristeilylle tai vapaudenpatsaansaarelle ja museoon. Tarkoitus oli mennä katsomaan vapaudenpatsasta, mutta päädyimme risteilylle. En nyt ehkä suosittele tätä kyseistä risteilyä, mutta kai se oli myös hyvä kokea...

Ilma on ollut kylmä, ehkä jopa hyytävä. Aurinko on tosin paistsanut :) Tänään sunnuntaina tutustuttiin Metiin eli Metropolitan Museum of Artiin. Se on verrattavissa Louvreen, mutta selkeämpi. Eli peruskokoelma taideteoksia ja veistoksia.







Keskuspuisto on hieno myös  talvella, mutta voin vaan kuvitella, kuinka hieno se on keväällä tai kesällä tai jopa syksyllä. Kävelimme puiston läpi muutaman kerran, mutta lenkille emme sentään menneet. Näimme kuitenkin muutaman ihmisen juoksevankin siellä.

Helsinki-Vantaan lentokentällä

Nyt olemme Jennin kanssa päässeet jo lentokentälle asti. Emme päässeet business-luokkaan, vaikka  kovin yritimme. Olisi pitänyt ottaa se miesvirkailija ;) Noh, ensi kerralla sitten. Huomaan, että lentokenttä on saanut pientä faceliftiä ja ihan hyvä juttu mielestäni. Löysimme myös paljon kohutun Starbucksin, ja olihan se aika samanlainen kuin muutkin Starbucksit.

Lentomme piti lähteä klo 14.10, mutta tällä hetkellä arvioitu aika onkin 15.00. Nyt voisi jo melkein ottaa lasilliset, mutta ehkä odotamme koneeseen asti. Kone on kuulemma vaihdettu, jonka takia lento on myöhässä ja myös lähtöportti vaihdettiin.

Olemme hieman jo pohtineet, mitä haluamme New Yorkilta. Siskoni suositteli erittäin lämpimästi Guggenheimiä ja Museum of Modern Artia eli Momaa. Näiden lisäksi tutustumme luonnontieteelliseen museoon, jossa on vaikka mitä kivaa matkaoppaan mukaan. Meillä on siis käytössämme Otavan New Yorkin karttaopas, joka on mielestäni aivan mahtava. Pieni kirja ja paljon kuvia, tietoa ja kartat.

Äitini ja siskoni hehkuttivat Sinkkuelämää-kierrosta, joten ajattelimme myös osallistua siihen. Jokin musikaali kuulemma pitää myös nähdä, mutta tutustumme tarjontaan vasta perillä. Times Squarilta pitäisi saada saman päivän peruutuslippuja halvalla.

Nähtävyyksien lisäksi aioimme syödä ja juoda paljon. Emme ole vielä etukäteen tutustuneet tarjontaan, mutta tässähän on vielä 8 tuntia aikaa pohtia mahdollisia syömisiä ja juomisia lentokoneessa.

No niin, pian pääsemme koneeseen.
Hyvää matkaa Jennille ja minulle!!!