New Yorkin ruokajuttuja

Tämä meidän matka on osaltaan syömistä ja yritämmekin löytää erilaisia ravintoloita ja kokeilla eri juttuja. Täällä voi huomata, että on kahdenlaisia ravintoloita: pikaruokaloita ja täyden palvelun paikkoja. Take away-kulttuuri on vallalla ja yleisestikin monissa ravintoloissa käytetään kertakäyttöastioita. Meidän onneksemme täällä on menossa ravintola- ja suklaaviikko!

Aamupalaa voi nauttia kahviloissa ja ravintoloissa, ja niistä voi tilata á la carte-tyyliin annoksen. Voi myös valita tiskiltä haluamansa tuotteet. Mahdollista on myös ottaa mukaan aamupalan, jos on kiire. Kahvia ja teetä saa yleensä toisen kupin, ja se tullaan kaatamaan pyytämättä, jos on kyse paremman palvelun paikasta. Tarjolla on yleensä erilaisia munakkaita, bageleita, pannukakkuja ja smoothieita, jogurtteja, sandwicheja ja puuroja.

Söimme ensimmäisen aamupalamme New Yorkissa tässä hotellimme lähellä Andrew´s coffee shopissa. Perinteisestä kahvilasta saa aamupalaa, lounasta ja päivällistä. Voi itse valita, haluaako ottaa take awayta tai istua ihan alas. Jenni valitsi  "Western omeletin" eli munakkaan ja perunoita ja minä valitsin "Fruit and Bagel Combon" bagelin, joka oli paahdettu ja, jonka kanssa sai leikattuja hedelmiä. Kahvia ja teetä sai santsikierroksen.  Hinnat olivat 10,25 $.


Sunnuntaina kokeilimme suosittua ravintolaa Sarabeth´siä, josta saa aamupalaa, lounasta, brunssia ja päivällistä. Sarabeth´sissä on pöytiintarjoilu ja sisustus oli romanttisen idyllinen. Jenni otti aamupalaksi munakkaan ja muffinssin. Itse valitsin mustikkapannukakkuja. Olimme molemmat tyytyväisiä sekä ruokiin että palveluun. Hinnat ovat noin 15 $ / annos ja kahvi/ tee on 4 $.

Lounasta söimme sunnuntaina Via Quandronnossa, italialaisessa bistrossa. Sieltä saa huhujen mukaan kaupungin parhaat espressot, mutta emme kyllä testanneet niitä. Sen sijaan tilasimme paninit. Jenni otti "Modaninan" eli oliivipateeta, mozzarellaa, tomaattia ja ilmakuivattuakinkkua ja minulla oli "Porchetta" eli paahdettua nuorta possua, tomaattia ja rucolaa. Nämä olivat kyllä ihan loistavat paninit!


Suklaaviikon kunniaksi päätimme mennä suht lähellä olevaan ravintola l`Artisanal. Ranskalaistyylisestä bistrosta tilasimme loppujen lopuksi kalakeiton ja sipulikeiton ja jälkiruuaksi juustokakun ja suklaafondantin. Jennin kalakeitto paljastui kalaliemeksi, jossa ei fyysistä kalaa kuitenkaan ollut, mutta oma sipulikeittoni oli erittäin hyvä. Juustokakku oli hyvä mutta annoksena se olis kaivannut jotain raikkaampaa seurakseen kuin crème fraichen. Jennin fondantti jätti hieman kylmäksi, koska olisimme molemmat osanneet tehdä paremman. Meidän piti siis alunperin ottaa suklaaviikon tarjous "suklaavalikoima + kuohuviini" 15 $, mutta yritämme ottaa sen vielä tämän viikon aikana.

Suklaaviikko ei ollut niin hohdokas kuin, mitä odotimme. Le pain quoditienne-ketju oli mukana suklaaravintoloissa, mutta siellä heillä itsellään ei ollut mitään tietoa koko viikosta, vaikka näytinkin heille, mitä heillä olisi pitänyt olla. Emme löytäneet kaikkia kahviloita/ravintoloita, mitä olisimme halunneet, joten olimme hieman pettyneitä.

Sen sijaan perjantaina meitä vihdoin onnisti, kun sattumalta päädyimme Ayza-nimiseen suklaa- ja viinibaariin. Joimme Brut Rose Lambertia Italiasta. Se oli ihan näppärä rosekuohari, joten otimme toisetkin. Sitten maistelimme hieman suklaata. Tarjolla oli konvehteja ja "suklaalevyjä". Otimme tietysti molempia. Suklaalevyjä oli viittä eri makua ja maistoimme kaikki ne. Konvehteja otimme molemmat kolme eri makua.



Torstaina löysimme suhteellisen läheltä hotelliamme kahvila "Panera Breadin". Olin iloinen, koska siellä oli tarjolla rooibosta, jota ei ole muuten oikeen ollut saatavilla. Siellä oli myös Wifi, sandwichit olivat ihan ok, ei ehkä niin ihmeellisiä, mutta muuten kiva paikka. Jennin kaurapuuro oli kokojyvästä tehty, eli iso plussa!


Corner Bistroon ei kannata mennä. Sieltä saa pahoja hampurilaisia. Ei siitä muuta. Tässä kaupungit parhaat burgerit vuodelta 2012. En mene kokeilemaan enää kyllä yhtään burgeria.

Amerikkalaiseen kulttuuriin, kuten moneen muuhunkin kulttuuriin kuuluu tippaaminen, ja Jenni sai selville, että tippi tulisi olla n. 2 kertaa veron määrä, joka ilmoitetaan laskussa aina erikseen. Joissakin paikoissa tippi on sisällytetty hintaan, jolloin siitä on maininta kuitissa tai tarjoilija kertoo asian. Yleensä kuitenkin saa ihan itse valita, mitä jättää. 10 % tippia tarkoittaa, että oli ihan ok, 15 % tarkoittaa, että aikas hyvä ja 20 % tosi hyvä.