LA:n ruokajuttuja

Tässä meidän lähellä on niin amerikkalainen ravintola, että huhhei, ja olemme olleet siellä aamupalalla ja päivällisellä. Nimeltään tämä amerikkalainen unelma on Denny´s. Nimihän on melkein kuin Dennis, eli entinen työpaikkani.

 Tämän homman nimi on skillet. Liha on pitkään kypsytetty ja murenee heti karjalapaistimaisesti pieniin osiin. Tarjoiluastia on siis pannu. Lisukkeena olivat paistetut perunat, parsakaali, porkkana ja cheddarjuusto. Annos oli hieman mauton, perunoissa maistui pakkanen, mutta muuten ihan kiva idea. Tähän kuului myös alku- ja jälkiruuat, mutta alkuruuaksi tilaamani kanakeitto oli pussikeiton makuinen, joten siitä nyt ei ole kuvaa.

 Tässä Jennin kasvisversio. Tämä annos ei herättänyt Jennissä mitään kovin suurta intohimoa. Ei kuulemma mikään ihmeellinen tai muuten muistettava. Molemmat skilletit olivat kuitenkin höyryävän kuumia, oikeastaan tosi kuumia, ja suu lähes paloi. Ehkä paloikin. Jälkiruokana oli pancake puppies :D Aika ihana nimi. Siinä oli siis vähän munkkien oloisia palleroita, vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Nimi oli kivampi kuin itse annos, mutta joskus käy näin.

Tämä nacholautanen sisälsi jauhelihaa, pico de galloa, crème fraichea, tomaattia ja kurkkua sekä tietysti niitä nahcoja ja cheddarjuustoa. Ihan kiva, ja olen joskus kotonakin tehnyt vastaavaa.

Olen ollut koulusta poissa jo pari viikkoa, joten kai sinnekin on hieman jo ikävä tekemään analyysejä. Tässä kuvassa on siis alku- ja jälkiruokalista. Jennin kanssa analysoimme, että tässä on pistetty nyt perusamerikkalainen businessmies lapsensa kanssa toiselle puolelle ja toisella puolella on latinoisä lapsineen. Latinoisä on duunari (puuttuu puku), mutta kuitenkin sekä latino että perusamerikkalainen isä voivat tuoda lapsensa Denny´siin, koska sinne sopeutuvat kaikki. Mietimme kuitenkin sitä, miksi latinoperheellä on sälekaihtimet, mutta perusamerikkalaisella perheellä ei. Molemmilla isillä on kuitenkin ihanat hymyt!! Eikös? Ja lapset ovat niin kiltisti. Noin kilttejä lapsia harvoin tapaa. Perusamerikkalainen isä on hieman myös Ruotsin prinssi Danielin näköinen ja oloinen.

Tiistaina uskaltauduimme kokeilemaan taas hampurilaisia. Kyllä, näin pääsi käymään, mutta jippona tässä on nyt se, että nämä hampurilaiseto olivat kasvispurilaisia. Ne olivat jo ihan syötäviä!! Joku ketjupaikka taisi olla kyseessä. Illalla menimme syömään italialaiseen ravintolaan Fabiolus Cucina Italiana Veronaan. Pasta oli itsetehtyä ja kateleipä oikein maukas. Otimme molemmat rapupastat  ja olimme oikein tyytyväisiä valintoihimme. Maut olivat kohdallaan!

Keskiviikkona olimme hyvin väsyneitä ja nälkäisiä patikoinnin jälkeen. Menimme kokeilemaan Meksikolaista ravintolaa, Mission Cantinaa. Jenni otti nachoja ja jotain juttuja sen kanssa ja itse tilasin jättikatkarapupaistoksen, tortilloja ja riisiä ja kastikkeita. Oli ihan huikea annos, maku oli taivaallinen. Ehkä paras ruoka, mitä olen tällä matkalla syönyt.

Torstaina kävimme ystävänpäivälounaalla Cat´s and Fiddle´ssä. Maistoin fish and chipsiä ja Jenni otti kasvispiiraan. Jenni oli erittäin tyytyväinen piiraaseensa ja mun fish and chips oli myös hyvä. Joimme myös rosekuoharia ystävänpäivän kunniaksi. Jälkiruuaksi otimme browien ja omenapaistoksen.